Voihan hulinat

Tällä saralla on ollut vähän hiljaisempaa. Meillä on ollut täysi tohina päällä kun koulu on alkanut, päivä täytyy vauvan kanssa olosta ja kootan vielä löytää aikaa sekä motivaatiota kuntoiluun.

Meillä vauva "täytti" viime viikolla 4 kuukautta. Ehdin jo huokaista helpotuksesta, että hulinat ovat meillä todella lievät ja eivät vaikuta juuri uniin. Mutta viimeiset yöt tyttö on heräillyt 04 aikaan ja syömisen jälkeen on sitä mieltä, että nyt pitäisi seurustella. Hän jumppaa (paukuttaa jaloilla oman sänkynsä patjaa) sekä höpöttää ja kiljahtelee. 

Koitan laittaa tuttia suuhun, mutta hän sylkäisee sen hyvinkin nopeasti pois.

Viime yönä kun hän paukutti patjaa, nostin pään ylös tyynystä, jotta näen mitä tapahtuu. Hän lopetti paukutuksen, mutta taas saman tien kun minun pääni oli tyynyssä, sama meno jatkui. Tätä jatkui jonkun aikaa. Taisi olla kiva leikki. 

En kyllä voi valittaa, vaikka nyt hulinoidaankin, sillä tyllerö nukkuu muuten aika hyvin ja usein oman univajeen pääsen paikkaamaan yhteisillä päiväunilla.

Silti olisi kiva, jos pian päästään taas normaaliin rytmiin. En muista ollenkaan esikoisen ajalta kuinka kauan nämä ensimmäiset hulinat kestää. Tuntuu myös että esikoisen kanssa vauvavuosi olo yhtä hulinaa ja vaihetta jotka jatkuvat edelleen 😅.

Synnytyksen jälkeen treenaamisen aloitus

*Kauoallinen yhteistyö #Fitverstas kanssa*

Elokuussa törmäsin somessa Fitverstaan mainokseen, jossa haettiin testaajia heidän uusille valmennuksilleen. Yksi valmennuksista oli Mama - raskauden jälkeen. Hain siihen ja tulin valituksi. 

Valmennus alkoi syyskuun 6. ja kestää yhteensä 12 viikkoa. Tähän testiryhmään kuuluu ohjelmat 0-6 viikkoa-, 7-12 viikkoa- ja +3 kuukautta synnytyksestä.

Itse aloitin tuolla 7-12 viikkoa ja ajattelin muutaman viikon tehdä sen mukaan ja sitten siirtyä +3kk ohjelmaan. 

Treenit on suunniteltu tuore äiti huomioiden, eli painopiste on syvissä lihaksissa, lantionpohjan lihaksissa ja kehonhuollossa. Mukana on myös ihan hapottavia sarjoja ja ainakin omat lihakset sain ensimmäisellä viikolla kipeiksi. Ohjelmat löytyy joka ryhmään niin kotiin kuin salillekin. 

Omat tavoitteet valmennukselle:

• aikaa liikkumiselle ja löytää taas liikkumisen ilo

• aloittaa treenit turvallisesti

•päästä raskausvatsasta 

•saada rutiinia ruokailuihin

•vähentää herkuttelua 

Nyt on viikko takana ja kyllä pientä muutosta on jo tapahtunut. 

♡ vaaka näytti -1,9kg

♡ senttejä olo lähtenyt mittanauhan mukaan

♡ herkuttelu on vähentynyt ja on terveellisempää 

♡ selkäkivut ovat vähentyneet

♡ lantionpohjan lihaket ovat aktiivisemmassa käytössä 

Aivan täysin en herkuttelusta ole luopunut tai luopumassa, mutta koetan valita edes vähän terveellisemmin.

Se terveellisempi omenakaura-paistos

3-4 kotimaista omenaa

25g kookosöljyä

50g kaurahiutaleita 

5g hunajaa

Kanelia

35g vaniljajäätelöä 

Pilko omenat lohkoiksi ja asettele vuokaan. Ripottele päälle kanelia.

Lämmitä kookosöljy ja hunajasta mikrossa juoksevaksi. Lisää joukkoon kaurahiutaleet. Lisää seos omenoiden päälle. Laita 200 asteiseen uuniin n. 12 min. (Syö pienen jäätelönokareen tai vaniljavaahdon kanssa).

Terveellisemmät keksit makean nälkään

Nälkäisenä sitä tulee haalittua kaupasta kaikkea hyvää, tai leivottua ihan liian isoja annoksia esim. keksejä tai muuta epäterveellistä. 

Naapuri vinkkasi keksireseptin, johon ei ole käytetty ollenkaan lisättyä sokeria, vaan makeutus tulee banaanista ja hunajasta. Näihin  käytetään myös tummaa suklaata, joten ihan pelkästä terveyskeksistä ei ole kyse.

Nämä keksit taitaa olla liian terveellisiä meidän perheen miehille, joten saan hyvällä omallatunnolla syödä ne yksin.

Alkuperäinen resepti löytyy täältä.

HERKULLISET SUKLAAHIPPUKEKSIT

1 iso, kypsä banaani 

40g kookosöljyä

60g maapähkinävoita (makeuttamaton)

10-20g hunajaa

150g  kaurahiutaleita

Ripaus kanelia

50-80g tummaa suklaata (70%) paloiteltuna

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Mittaa kookosöljy ja maapähkinävoi kulhoon ja lämmitä mikrossa n. 1 minuutin ajan. Muussa banaani sileäksi. Itse käytin tähän sauvasekoittimen mukana tullutta leikkuria. 

Sekoita pehmentynyt maapähkinävoi-kookosöljyseos banaanin kanssa ja lisää hunaja, kaurahiutaleet ja kaneli. Sekoita hyvin. Lopuksi lisää paloiteltu suklaa ja nostele pellille keoiksi. 

 Painele keksejä hieman lusikalla ja paista noin 12 minuuttia kunnes keksit  ovat kauniin ruskeat. 

Keksit ovat kuumia uunista tullessaan, eli älä koske suklaaseen (itse poltin sormeni 🤦‍♀️). Anna jäähtyä hetki ja nauti!

Imetys: odotukset vs todellisuus

Aiemmassa postauksesaani käsittelin esikoisen imetystaivalta ja ajatuksia siitä.

Se ei todellakaan ollut helppo taival ja vielä vuosienkin jälkeen osa asioista jäi kaivelemaan, vaikka kyllä korvikkeellakin kasvoi ihana reipas napero. Kyse onkin lähinnä omista ennakko odotuksista ja siitä miten olisi asioiden halunnut menevän. 

Nyt ainakin himpun verran enemmän tietoa saaneena ja kantapään kautta monta asiaa oppineena, koin olevani hieman paremmin valmistautunut imetykseen. Ja ainakin nyt tiesin mistä hakea apua. 

Nyt olin saanut ennakkoon raskausaikana ajan neuvolan imetysohjaajalle. Kävimme läpi eri imetysasentoja, otetta millä tukea vauvaa ja keskustelimme edellistä kerrasta. Lisäksi hoitaja sanoi, että voisin varata ajan uudelle käynnille heti vauvan synnyttyä. Käynnistä jäi hyvä fiilis ja luotto asioiden onnistumiseen tällä kertaa.

Synnärille otin oman Lola&Lykke pumpun. Viimeksi minulla oli Aventin jolle en herunut ollenkaan missään vaiheessa. Lisäksi ahdisti se, että piti istua pistorasian vieressä. Nytkin halusin sähköisen pumpun, mutta ehdottomasti langattoman. Lola&lykke merkistä olin kuullut paljon ja koska sen ominaisuudet vakuuttivat, päätin hankkia sen. 

Tämä oli kyllä ihan oikea valinta minulle. En edelleenkään heru pumpulle paljoa, mutta paremmin kuin edelliselle.

Loistava tuote, jonka myös otin sairaalaan mukaan, oli Emman alipainepumppu (sain tuotteen yhteistyönä Lastentarvike liikkeen kanssa). Loppuraskaudesta käytin pumppua stimuloimaan maidontuotantoa (neuvo RADI hoitajalta). Minulla tämä toimii nyt paremmin kuin pumppu (aluksi ei herunut tälläkään kovin paljon). Nyt kerran yössä laitan alipainepumpun toiseen rintaan kun syötän toisesta, niin pumppu täyttyy kivasti. Ei täyteen, mutta 2-3 kerralla saan pakastettua yhden syöttökerran maidon pussiin. 

 Alkuun maitoa tuli vain vähän

Kun vauva syntyi, Sain hänet heti rinnalle kokeilemaan imemistä. Esikoisen kanssa olin muutamia tunteja heräämässä ja näin ollen ihokontaktia ei samalla tavalla päässyt heti syntymään. Nyt vauva oli melkein koko ajan sylissä.

Rinnat kipeytyivät taas ihan älyttömän paljon ja ensimmäisen päivät imettäessä oli yhtä tuskaa. Nännit olivat kosketusarat ja vereslihalla. Imuotetta muutamakin kätilö katsoi, muttei oikein kommentoinut. Onneksi olin ottanut omat rasvat mukaan, ilman niitä en olisi selvinnyt (enkä ilman sairaalan antamaa rintakumia).

Olin odottanut, ettei rintakumia olisi tarvittu tai että imetys ei sattuisi, kun kaikkialla aina sanotaan, että imetyksen ei kuulu sattua. No se sattui ja ihan älyttömän paljon! Imuote kuitenkin oli kunnossa kun sitä lopulta katsottiin sairaalan sekä neuvolan imetysohjaajan toimesta. Onneksi rintakumin ja voiteen avulla nännit paranivat, rintakumista päästiin eroon ja rasvaakin käytetään enää harvakseltaan ❤.

Meidän imetystaival voi hyvin, vauva on täysimetyksellä ja painoa kertyy hyvin, vaikka alkuun näytti siltä että lisämaitoa tarvitaan. Onneksi se oli vai alku. Jo sairaalassa pääsin siihen, että lisämaitona annan omaa pumpattua maitoa. Kotona pääsimme sitten tästäkin eroon.

En usko, että ilman kovaa taustatutkimusta olisimme nytkään täysimetyksellä. SIllä ilman tietoa siitä, mistä neuvoja hakee, en olisi esimerkiksi osannut kysyä saako maidon määrää nostettua omin toimin (saa kyllä).

Imetyksen haasteista puhutaan mielestäni ihan liian vähän ja tiedon etsimisen ja oikeiden kysymysten esittäminen jätetään äitien harteille. Miten uusi äiti ilman kokemusta voi osata itse kysyä. Minäkin luulin, että minulta ei vain maitoa esikoisen kanssa tule (voihan olla näinkin, mutta ehkä siihen olisi voinut apua löytyä).

maidon lisäystaökoot: pumppaus, alkoholiton olut ja paljon vettä ja terveellistä ruokaa

Emma tuotteiden käyttökokemuksia *yhteistyö*

Nyt on uutta vauva-arkea eletty reilu kuukausi ja Lastentarvike liikkeeltä saamani Emma- tuotteet (imetystyyny, muovitettu aluslakana, alipainepumppu sekä kantohihna turvakaukalon kantamiseen) ovat päässeet käyttöön toden teolla. 

Tässä postauskessa käyn läpi käyttökokemuksia näistä tuotteista.

Kaikki tuotteet ovat olleet käytössä alusta asti.

Päivittäin käytössä on ollut turvakaukalon kantohihna. Se on ollut ihan korvaamatonta apu tasaamaan painoa, varsinkin näin alkuun kun keskivartalon lihakset ovat olemattomat. Vaikka harvemmin joudun kantamaan kaukaloa pitkää matkaa, pyrin aina käyttämään hihnaa, jotta hartiat eivät turhaa kuormittuisi. Minulla on jumeja jo ihan muutenkin helposti.

Pidän hihnaa koko ajan kiinni kaukaolssa, näin se on helposti saatavilla ja  aina mukana.

Jo sairaalassa otin käyttöön saamani Emman alipainepumpun. Käytin sitä toisessa rinnassa samalla kun syötin toiseta. 

Tämä on todella kätevä, sillä sen avulla saa kerättyä talteen maitoa enemmän kuin maidonkerääjällä. Itse pumppasin sekä sähköisellä pumpulla että tällä lisämaitoa sairaalassa ensimmäiset päivät imetyksen lisäksi.

Tässä muutaman minuutin imetyksen tukos toisesta rinnasta. Itse en kovin helposti tälläkään kertaa heru tavalliselle pumpulle, mutta tällä alipainepumpulla maitoa tulee talteen hyvin.

Hieman vähemnälle käytölle meinasi jäädä tämä Emman harmaa imetystyyny. Linnoittauduin ensimmäisten viikkojen aikana sohvan nurkkaan koristetyynyjen kanssa, kunnes otin imetystyynyn apuun. 

Tämä tyyny tuntui jäykemmältä kuin Hugon imetysaikana ja juuri se ehkä estikin käyttöä aluksi. Nyt kuitenkin olen oppinut käyttämään sitä ja asettelemaan sen mukavasti niin, että tyyny tukee hyvin minua syötön ajan.

Ennen jokaista syöttöä koetan muistaa täyttää vesipullon ja ottaa lähelle kaikki mitä voin tarvita seuraavien 20-40 minuutin ajan. Yleensä ne ovat puhelin,  maidonkerääjät tai alipainepumppu, kännykkä, kaukosäätimet ja ehkä syötävää.

Muovitettu aluslakana on meillä käytössä vauvan sivuvaunusängyssä. Se suojaa aluslakanan alla patjaa. Vielä ei ole pissavahinkoja sattunut, mutta vauva puklailee välillä paljon, niin silloin pysyy myös petari ja patja puhtaana. Myös Hugon sängyssä on alusta asti aina ollut muovitettu aluslakana. 

Kolme viikkoa synnytyksen jälkeen

Nyt on kulunut kolme viikkoa synnytyksestä. Vaikka synnytys oli kaiken kaikkiaan korjaava kokemus edellisen kiireelliseen päätyneen sektion vuoksi, ei tämäkään synnytys mennyt ihan ongelmitta. 

Tai itse synnytys meni, mutta palautuminen ei sitten mennytkään. Toki ulkoisesti palautuminen oli nopeaa ja liikkuminen helpompaa heti kuin sektiossa, mutta pitkäaikaiseksi vaivaksi minulle jäi virtsatietulehdus josta minulla on edelleen antibiootit. Tulehduksen lisäksi minulla oli melkein kaksi viikkoa vaivana se, ettei virtsarakko tyhjentynyt ja näin ollen myös tulehdus oli ja pysyi.

Tätä viimeisintä antibioottikuuria on enää jäljellä vuorokausi ja vasta nyt alkaa tuntua siltä, että vaivat ehkä helpottavat. Huomenna aamulla käyn antamassa labraan näytteen joka toivottavasti on puhdas.

Mitenkäs vauvan kanssa sitten menee? No hän on ihana ja helposti tyytyväinen. Nyt tosin on ollut vatsavaivoja, joiden epäilen johtuvan minun antibioottikuuristani. Hänen vatsansa ei myöskään ole toiminut neljään päivään, josta olen huolissani. Kävimme lääkärissä ja hän neuvoi vatsan hierontaa, jalkajumppaa sekä lämmintä kylpyä. Hierontaa ja jumppaa olimme jo kokeilleet monena päivänä, mutta nyt sitten testattiin myös lämmin kylpy.

Lääkkeitä lääkäri ei suositellut näin pienelle, mutta kuulemma apteekin mallasuutetta voisi kokeilla. Tästä nyt sitten on kuitenkin ristiriitaista tietoa, sillä mallasuute sisältää viljaa ja niitä ei vielä näin pienen vatsa kestä. 

Sain varattua vyöhyketerapian huomiselle,  toivottavasti siitä löytyisi apu. Hugon vauva aikana siitä oli apua vatsavaivoihin.

Tytölle tyypillistä oli, että vatsa toimi joka toinen päivä ja edellisellä viikolla ei neuvolassa kommentoitu siihen mitenkään. Nyt kuitenkin vatsa näyttää olevan varsinkin aamusin todella kipeä.

Isoveli on aivan haltioitunut pienestä ja haluaa suukottaa sekä silittää siskoa usein.

Pelkäsin ihan turhaan, että Hugo ei tykkäisi vauvasta tai haluaisi vahingoittaa vauvaa. Ihanampaa ja huolehtivampaa isoveljeä saa hakea.

Vauvan tuloon kyllä hän reagoi kiukuttelemalla meille. Mutta koitamme miehen kanssa kasvattaa pinnaa ja ymmärtää toista. Onhan tämä iso elämänmuutos. Olenkin kysynyt Hugolla kiukun sattuessa että harmittaako kun meillä on vauva. Vastaus on ollut aina "Ei". Mutta kun kysyn harmittaako, että äiti ei ole niin paljon hänen kanssaan, niin vastaus on aina "joo".

Olenkin yrittänyt joka päivä saada kahdenkeskistä aikaa. Oli se sitten puistoon meno tai iltakylvetys. 

 Ylpeä isoveli ❤

Vauvamme saapui maailmaan

Käynnistys

Meille oli varattuna käynnistysaika viikko sitten sunnuntai aamuksi klo 10. Aamupalan jälkeen vietiin esikoinen mummulaan hoitoon. Yökyläilyä on odotettu jo monta päivää. 

Sairaalassa meidät haki ihana kätilö, joka vastaili kysymyksiin ja kertoi kattavasti mitä tehdään ja mitä tuleman pitää. Myös eri vaihtoehdoista käynnidtyksessä keskusteltiin. 

Alkuun otettiin vauvasta sydänkäyrät ja me olimme pikkuisessa huoneessa vajaa tunnin. Siitä vielä hetki odottelua ja lääkäri otti vastaan ja teki tutkimuksen. Paikat olivat kahdessa viikossa pehmenneet ja balonki saatiin asetettua helposti paikalleen. Sen laitto oli hieman epämukavaa, mutta oli onneksi nopeasti ohi.

Vielä piti mennä käyrille uudestaan,  jotta lääkäri pystyi antamaan kotiutusluvan. Jouduimme kuitenkin olemaan sairaalassa pidempään koska vauvan sydänkäyrät olivat aika moista heilahtelua istualleen otettuna. 

Kun kello alkoi tulla kaksi, meillä miehen kanssa molemmilla alkoi olla kiljuva nälkä. Aamupala oli nimittäin syöty jo klo 8. Lopulta sydänkäyrät otettiin makuulta ja ne näyttivät normaaleilta, saimme luvan lähteä kotiin. Miehen ainoa toive vauvalle oli, että ehdittäisiin syödä ennen kun hän päättää tulla maailmaan. 

Kurvasimme siis snägärin kautta ja haimme burgerit ja siitä suorinta reittiä kotiin. Hetken matkalla olin jo varma, että kohta täytyy kääntyä takaisin kun oli niin kovat supistukset autossa. Niin vaan supistukset helpottivat kun päästiin kotiin ja saatiin syötyä. Minä painelin heti nykkumaan, jos vaikka supistukset siitä tihenevät taas. Nukuin kaksi tuntia ja sitten balonki päättikin lähteä irti. Eikun takaisin sairaalaan. 

Sairaalarannekkeeseeni oli printattu meidän tuloaika 17:18:08. Tuolloin minua ei supistellut vaan rauhassa pystyin odottamaan, että kätilö hakee meidät synnytysosastolle aulasta. Kauaa ei onneksi tarvinnut odotella. Meidät ohjattiin suoraan saliin, jossa supistuksetkin sitten melkein heti alkoivat melko napakoina. Tästä huolimatta kätilö sanoi, että olisi järkevää laittaa oksitosiinitippa pienimmälle teholle vauhdittamaan omia supistuksia. 

Pelot

Tässä vaiheessa kätilö kyseli edellisestä synnytyksestä ja puhuimme sen aikaisista peloista ja nyt tähän synnytykseen liittyvistä peloista ja toiveista. 

Hugoa odottaessani pelot liittyivät vauvan hyvinvointiin ja pelkoon, että vauvalle käy huonosti. Sama juttu oli tämän raskauden kanssa, mutta parin viimeisen viikon aikana pelko alkoi kääntyä siihen, että minulle tapahtuu jotain ja Hugo jää ilman äitiä. Kerroin peloista, että aiemman sektion takia pelkään kohdun repeävän voimakkaiden supistusten vaikutuksesta. Kätilö otti tunteeni ja pelkoni hienosti huomioon ja pystyi omalla toiminnallaan rauhoittelemaan minua. 

Kivunlievitys 

Olin aiemmin maininnut, että haluaisin ammeeseen, mutta se ei onnistunut tippaletkun vuoksi. Lääkkeettömästä kivunlievityksestä käytin jumppapallon suihkussa, jossa suihkuttelin vatsaa sekä rintaa ja mies sai aktiivisen roolin alaselän suihkuttajana toisella suihkulla. Tässä vaiheessa kivut olivat kovat. Voimat alkoivat loppua aina supistuksen loppua kohden, eikä hengitys ollut kuin pientä pihinää. Oksensin myös kivusta. Onneksi osasin ennakoida tätä mahdollisuutta ja miehelläni oli vieressä oksenkuspussi. Suihkussa taisin viipyä tunnin tai hieman yli. Oma ajantaju lähti tässä vaiheessa kipujen vuoksi. Miehen tuki ja läsnäolo oli ihan korvaamatonta.

Tultuani pois suihkusta tajusin vasta kuinka paljon lämmin vesi vei kivun tunnetta pois. Supistukset olivat sitä luokkaa, että ajattelin, etten kestä tätä. Muistan myös ajatelleeni, että jos ponnistusvaihe tulee olemaan tämän kaltaista, luultavasti kuolen kipuun.

Koska hengitykseni oli enemmänkin huutamista tai kovaa valitusta, kätilö ehdotti, että kutsutaan anestesialääkäri paikalle ja saisin spinaalisen opioidi-epiduraali-yhdistelmän.

Kuten edellisessäkin synnytyksessä, tämä vei kivut pois ja oli taas helpompi olla. Sain jopa hieman nukuttua. Kivuttomassa tilanteessa sain sanottua miehelleni mitä toivon häneltä. Esimerkiksi jos tulee kipeitä supistuksia,  hän tulisi pitämään kädestä kiinni. 

Yöllä kolmen jälkeen kätilö tuli sanomaan, että katsotaan mikä tilanne on, sillä sydänkäyrät olivat muuttuneet. Olinkin siinä vaiheessa 8 cm auki. Siinä vaiheessa sanoin toiveekseni hyödyntää painovoimaa ponnistuksessa. Ponnistusvaihe kesti 27 minuuttia. Puudutteet olivat niin hyvät,  että en tuntenut kipua missään vaiheessa. Oman miehen tuki oli korvaamatonta, en kyllä ilman häntä olisi tästä selvinnyt. Kätilöiden toiminta oli ihan mahtavaa ja olo oli turvallinen koko synnytyksen ajan. Meidän pieni prinsessa syntyi 04:51. Hän oli 3560g (täysin sama paino kuin Hugolla) ja 49cm pitkä. 

Sain pienen tyttömme heti rinnalle ja ylpeä isä sai leikata napanuoran. Siinä sitä hetken ihmeteltiin ja ihasteltiin tyttöä ennen kuin isi otti vauvan syliinsä että minua paikattiin.

maanantain kaikki syntyneet. Meidän prinsessa oli päivän kuudes

Viikko on nyt tutustuttu vauvan, josta kolme päivää kotona. Ihan uskomaton fiilis ❤

Viimeisiä hetkiä viedään

Laskettu aika on tänään ja olo alkaa olla tukala. Eikä viime aikojen helteet helpota tilannetta ollenkaan. Päivisin kuumuus ei ole haitannut, mutta yöt ovat entistä katkonaisemmat ja asunto on kuuma. 

Lisäksi viime päivinä turvotus jaloissa ei ole enää laskenut millään kikka kolmosilla. 

Tätä kaikkea helpottaa se tieto, että mikäli mini ei älyä syntyä itse, on meille varattu kahden päivän jälkeen käynnistys. Vauva oli melkein kaksi viikkoa sitten uudessa koko arviossa saman kokoinen kuin Hugo syntyessään ja silloin oltiin jo viikko yli lasketun ajan.

Kävin uudestaan akupunktiossa viime viikolla ja olin niin toiveikas sen suhteen, että vauva lähtisi tulemaan. Mut ei, hän tuntuu viihtyy masussa liikaa. Ehkä paikat ovat kuitenkin kypsyneet vähän, mikä olisi käynnistystä ajatellen ihanteellinen tilanne.

Nyt kuitenkin olemme nauttia kesälomasta kolmisin. 💕

On tehty retki Hämeen linnaan

Isi osti oman miekan 

Ja retki Suomenlinnaan 

Sukellusvene oli mielenkiintoinen. Sitä oli kiva tutkia mummon ja kummitädin kanssa 💜

Tunneleita oli ihana tutkia ja niitä oli paljon!

On käyty jäätelöllä 

Käyty useaan otteeseen rannalla eväiden kanssa

Sekä puistossa ja altaalla uimassa

Vauva saa tulla 💜 isoveli odottaa myös 💜

Testissä Emma tuotteita *yhteistyö*

**** tuotteet saatu****

Sain Lastentarvike -liikkeeltä Emma brand ambassador yhteistyön kautta tuotteita testiin. Käydessäni Vantaan Lastentarvike liikkeessä, valitsimme ihanan ja asiantuntevan myyjän kanssa minulle sopivat Emma -tuotteet.

En ollut ajatellut sen tarkemmin mitä tuotteita toivoisin testiin, mutta olin kuullut kehuja Emman alipainerintapumpusta. Tätä tuotetta myyjä ensimmäisenä minulle suosittelikin.

Muita mukaan lähteneitä Emma tuotteita oli imetystyyny, kantohihna turvakaukalon sekä suojalakana pinnasänkyyn.

Vielä tuotteet eivät ole päässeet käyttöön, vaan odottavat vauvan syntymää. 

Alipainepumppua olen kyllä testaillut ja se on pakattu mukaan sairaalakassiin. Alipainepumpun sanotaan auttavan maidon nousun stimuloinnissa, joka on yksi syy siihen, että tämä tuote olisi ollut ostoslistalla joka tapauksessa. 

Akupunktiosta apua synnytyksen käynnistymiseen?

Synnytystapa- ja koko arvioinnin jälkeen mietteet olivat ja ovat edelleen vauvan mahdollisessa isossa koossa. Olen koko raskauden ajan toiminut onnistunutta alatiesynnytystä ja nyt alkaa pelottamaan  että vauva on niin iso, että en uskalla alatiesynnytykseen lähteä vaan sektio olisi taas edessä. 

Maanantaina on uusi kokoarvio Jorvin sairaalassa. Toivottavasti silloin tehdään päätöksiä ja toivotaan, että vauva ei olisi liian iso. 

Olen yrittänyt jouduttaa synnytyksen luonnollista käynnistymistä rentoutusharjoituksilla, jumppa pallon päällä olemisella sekä synntytystä stimuloivalla akupunktiohoidolla Lauttasaaressa Organic Spirit hoitolassa.

Akupunktio oli ihanan rentouttava kokemus ja vauva oli todella aktiivinen loppupäivän. Oli myös illalla joitakin supistavia tuntemuksia, mutta ei synnytys lähtenyt käytiin. 

Varasin uuden ajan alkuviikolle Runebergin kadulle, jossa olen ennenkin käynyt akupunktiossa kiinalaisella rouvashenkilöllä. Mutta nyt kuulin monesta eri lähteestä, että usealla henkilöllä olisi synnytys lähtenyt käyntiin siellä käymisen jälkeen. Joten nyt kokeilen vielä siellä käyntiä. Jos ei muuta niin saanpahan hyvän rentoutuksen ja päiväunet.

Synnytystapa arviointi

Tänään kävin lääkärin juttusilla. Aiheena oli synnytyspelko, sekä aiemman suunnittelemattoman sektion vuoksi synnytystapa arviointi.

Vaikka neuvolassa olen koko ajan sanonut, että haluan ensisijaisesti yritää alatiesynnytystä, ei uusi sektiokaan maailmanloppu olisi.

Ihana sattuma sattui lääkärin kanssa, sillä hän sanoi olleensa Hugon synnytyksessä mukana. Ei itse leikkauskessa, vaan siinä vaiheessa kun vielä eläteltiin toiveita alatiesynnytyksestä. Hän oli myös se ihana lääkäri, joka teki vihdoin sektiopäätöksen ja lopetti minun kärsimykseni.

Noh,  pelkoja ei käynti vähentänyt. Oikeastaan päinvastoin, sillä hän arvioi että vauva on isokokoinen. Hugo oli syntyessään noin 3.6kg ja silloin oltiin menty jo viikko yli. Nyt reilu 3 viikkoa kun on aikaa laskettuun aikaan niin arvio oli tällä hetkellä 3.4! Huh!

Tästä syystä minulle varattiin kahden viikon päästä kontrolliaika. Silloin katsotaan mikä on tilanne. Tällä hetkellä kohtu oli täysin epäkypsä, eli luonnollisesti käynnistyvää synnytystä on kai lähiaikoina turha odotella. Vaihtoehtoina on sitten suuren koon vuoksi käynnistys tai sektio. 

Itse ainakin nyt voin vielä (ehkä) vaikuttaa kokoon omalla ruokavaliolla. Nyt vaan tiukka herkkulakko ja hiilarit mahdollisimman minimiin. Onneksi on nyt ollut niin kuuma, ettei ole kauhean raskasta ruokaa tehnyt mielikään. 

Sairaalakassi pakattu

Muutaman päivän päästä meillä on kasassa täydet 36 raskausviikkoa. Niinpä päätin, että on aika laittaa sairaalakassi kuntoon. Vaikka odotetumpaa on, ettei lähtö vielä hetkeen tule.

Alkuun ajattelin pakata kaikki hoitolaukkuun, mutta päädyin sittenkin pakkaamaan kaksi erillistä laukkua. Omat ja miehen tavarat isompaan kassiin ja vauvan tarvikkeet uuteen beigeen liberolaukkuun (tuleepahan käytettyä sitä edes kerran). 

Pakkasin vauvan laukkuun

*kaksi bodya

*housut

*myssyn

*tumput

*sukat

*fleece haalarin

 Lisäksi laitoin kassiin harson, pari vaippaa, tuttipullon sekä tutin koteloineen. 

Tarkoitus on imettää ja ainakin 2018 sairaalasta sai kaiken tarvittavan, mutta halusin nyt pakata mukaan pullon ja tutin. 

Miehelleni pakkasimme vain vaihtovaatteista bokserit, sukat ja t‐paidan. Hygienia tuotteet mahdollisesti ehtii myöhemminkin.

Itselleni pakkasin:

*herkkuja

*vesipullo (täytetään paikanpäällä)

*imetysliivit

*liivinsuojuksia

*tossut

*mekko

*pitkähihaisen

*legginsit

*alusvaatteet

*hygienia tuotteet 

*pari ponnaria

*tabletti latureineen

*kännykän laturi

*raskauden jälkeinen tukivyö

Ostamatta on vielä alipainepumppu jonka otan myös mukaan sairaalaan, samoin nännivoide. Viimeksi tehokkaimpana voiteena koin Lansinoshin voiteen.

Siinäpä se sitten alkaa olla valmiina. Äitiyskortti tietysti tästä puuttuu, samoin lompakko, mutta ne kulkevat nyt koko ajan mukana. 

Miehen vastuulle jää mahdollisten maitoruiskujen mukaan otto pakkasesta, mikäli saan lypsettyä ennen h‐hetkeä. Tätä suositeltiin Radi tapaamisella sekä viime viikon imetysohjaajan käynnillä. Mutta tästä lisää tuonnempana.

Meidän imetystaival

Viime aikoina ja jo ennen tätä uutta raskautta, olen törmännyt paljon blogi teksteihin sekä artikkeleihin imetyksestä. Meille se ei ole enää esikoisen kanssa ajankohtaista, mutta olen ajatellut paljon viimeisen kolmen vuoden ajan tuota aikaa. 

Artikkelit, jotka kuuluvat tyyliin "mitä sinun tulisi tietää imetyksestä" tai "näin onnistut imetyksessä", klikkaan yleensä auki ja luen ihan mielenkiinnosta, sillä meidän kohdalla imetys ei todellakaan onnistunut luonnostaan tai ollut millään muotoa helppoa. Vasta jälkikäteen olen kuullut ystäviltä ja tuttavilta, ettei se heillekään välttämättä ole helppoa ollut. Alkuun ajattelin, että minä olin jotenkin poikkeus, ja muilla imetys olisi helppoa. 

Olettamus itsellä oli, että imetys vain luonnollisesti onnistuu kun vauvan saa rinnalle. Kukaan ei myöskään kertonut, että sektion jälkeen maidon nousu voi kestää useita päiviä. Imetysohjauksesta tai vauvan imuotteen tarkistuksesta puhumattakaan. 

Nyt jälkiviisaana toivon, että olisin tiennyt edes osan mitä jouduin kantapään kautta oppimaan tai olen oppinut jälkikäteen. Ehkä sitten tämän toisen lapsen kanssa imetys sujuu. Tai ainakin tiedän tehneeni kaikkeni sen eteen.

Tässä raskaudessa en ole ostanut vielä minkäänlaista rintapumppua varastoon. Esikoisen kanssa käytössä oli Aventin sähköinen ja Tommy Tippee käsikäyttöinen. Kumpikaan ei toiminut minulla. Nyt ajattelin kokeilla alipainepumppua, sillä olen kuullut, että sillä voisi myös stimuloida maidonnousua. 

Minulla on sama neuvolan terveydenhoitaja kuin Hugon kanssa ja hänelle olenkin vuosien varrella paljon puhunut tästä imetysasiasta. Oli ihanaa, kun hän melko varhaisessa vaiheessa kysyi, haluaisinko varata ajan imetysohjaajalle. Ensi viikolla onkin nyt sitten aika ja pääsen keskustelemaan aiheesta ja kyselemään kaikkea. 

Myös raskausdiabeteshoitaja antoi vinkkinä (joka kuulemma neuvotaan kaikille tänä päivänä joilla on radi), että rinnan lypsäminen viikolta 38 auttaa nostattamaan maitoa (ja toki voi käynnistää synnytyksen!). Otan kaikki vinkit vastaan!! 

Rentouttava viikonloppu

Tämä viikko alkoi neuvolalääkäri käynnillä, jonne viimeksi neuvolasta hoitaja varasi ajan. Töissä on ollut huonoa oloa, huimausta ja supistuksia joten oli hyvä käydä tarkistamassa, että kaikki oli hyvin.

Vauvan liikkeitä onneksi olen tuntenut koko ajan, eli en siitä ole ollut huolissani. Lähinnä oma jaksaminen on mietityttänyt.

Äitiyslomaan on kuitenkin vain kaksi viikkoa. 

Lääkäri tutki ja onneksi paikat vielä kiinni, mutta passitti sairaslomalle äitiysloman alkuun asti, eli tulikin vähän äkkinäinen lopetus töistä. Olin toki varautunut tähän, mutta jäi vähän hassu fiilis, ettei enää mene varsinaisesti töihin. Vaikka tiistaina tein vielä muutaman tunnin töitä, että sain kaikki asiat hoidettua.

Sittenpä kotona onkin tullut vain levättyä ja tehtyä loppuja koulujuttuja. Nyt viikonlopuksi oli ihanaa ohjelmaa ja rentoutusta tiedossa, kun ensin lauantaina yllätettiin ystävä Babyshowereiden merkeissä ja sitten samaisen ystävän kanssa jatkettiin hemmotteluun Långvikiin.

Tein kakun, jonka sisällä oli lakkahilloa sekä kinuskikermaa. Tuli ihanan raikas lopputulos. Kakku on kuorrutettu kermavaahdolla. 

Meillä oli varattuna heti saavuttua spa aika. Kävimme uimassa, porealtaassa ja höyrysaunassa. Oli aivan ihanaa päästä pitkästä aikaa uimaan kunnolla! Edellisessä raskaudessa kävin kerran tai kaksi viikossa, nyt saa nähdä pääseekö ollenkaan, kiitos korona rajoitusten.

Holiton skumppa ja kiireetön aikataulu ❤️

Huoneeseen tilattu Comfort food sisälsi kanaa, avocadoa ja ranskalaisia. Että oli hyvää!

Aamulla sai nukkua pitkään ja köllötellä rauhassa ennen brunssia. Vielä ennen kotiin lähtöä pienet päiväunet ja rentoutus oli taattu! 

Ihana äitienpäivä

Meillä ei tehty mitään niin sanotusti erityistä äitienpäivänä. Parasta oli pienten käsien tiukka hali ja onnen toivotukset, sekä ehdottomasti se, että sai nukkua pitkään. 

Minua hemmoteltiin ihanalla aamupalalla ja Hugo kävi keräämässä valkovuokkoja ❤️

Sain lisäksi kortin sekä herkkuja! Myös lupauksen, että kun vauva on syntynyt, voin varata itselleni hemmotteluhoidon. Eipä sitä yhdessä olon lisäksi muuta tarvitse.

Leivontaa yhdessä

Olin jo jonkin aikaa luvannut Hugolle, että leivotaan yhdessä kummisedän reseptillä suklaakeksejä.

Hugolla on nyt kova halu auttaa kaikessa ja olla mukana. Mielestäni tämä on ihanaa! Vaikka halu tehdä itse ja ilman apua onkin suurempaa kuin taito, mutta siinä sitä sitten oppii.

Parasta taisi kuitenkin olla taikinan (ja kaikkien aineiden) maistelu!

Maitosuklaa-keksit oli äidin suosikit, valkosuklaa taas yllättäen Hugon.

Rakastan itse leipomista, mutta ei niitä kaikkia tuotoksia vaan itse pysty syömään. Niinpä veimme minun töihin loput keksit, ettei nyt ihan överiksi menisi herkuttelu. 

Tässä alkuperäinen resepti, joka on saatu siskoni mieheltä. Toki aineissa piti hieman soveltaa, koska kaikkia aineita ei aivan samanlaisia kotona ollut. 

Käytin itse light brown soft sugar kohdassa 50g fariinisokeria ja 50g intiaanisokeria.