Meidän imetystaival

Viime aikoina ja jo ennen tätä uutta raskautta, olen törmännyt paljon blogi teksteihin sekä artikkeleihin imetyksestä. Meille se ei ole enää esikoisen kanssa ajankohtaista, mutta olen ajatellut paljon viimeisen kolmen vuoden ajan tuota aikaa. 

Artikkelit, jotka kuuluvat tyyliin "mitä sinun tulisi tietää imetyksestä" tai "näin onnistut imetyksessä", klikkaan yleensä auki ja luen ihan mielenkiinnosta, sillä meidän kohdalla imetys ei todellakaan onnistunut luonnostaan tai ollut millään muotoa helppoa. Vasta jälkikäteen olen kuullut ystäviltä ja tuttavilta, ettei se heillekään välttämättä ole helppoa ollut. Alkuun ajattelin, että minä olin jotenkin poikkeus, ja muilla imetys olisi helppoa. 

Olettamus itsellä oli, että imetys vain luonnollisesti onnistuu kun vauvan saa rinnalle. Kukaan ei myöskään kertonut, että sektion jälkeen maidon nousu voi kestää useita päiviä. Imetysohjauksesta tai vauvan imuotteen tarkistuksesta puhumattakaan. 

Nyt jälkiviisaana toivon, että olisin tiennyt edes osan mitä jouduin kantapään kautta oppimaan tai olen oppinut jälkikäteen. Ehkä sitten tämän toisen lapsen kanssa imetys sujuu. Tai ainakin tiedän tehneeni kaikkeni sen eteen.

Tässä raskaudessa en ole ostanut vielä minkäänlaista rintapumppua varastoon. Esikoisen kanssa käytössä oli Aventin sähköinen ja Tommy Tippee käsikäyttöinen. Kumpikaan ei toiminut minulla. Nyt ajattelin kokeilla alipainepumppua, sillä olen kuullut, että sillä voisi myös stimuloida maidonnousua. 

Minulla on sama neuvolan terveydenhoitaja kuin Hugon kanssa ja hänelle olenkin vuosien varrella paljon puhunut tästä imetysasiasta. Oli ihanaa, kun hän melko varhaisessa vaiheessa kysyi, haluaisinko varata ajan imetysohjaajalle. Ensi viikolla onkin nyt sitten aika ja pääsen keskustelemaan aiheesta ja kyselemään kaikkea. 

Myös raskausdiabeteshoitaja antoi vinkkinä (joka kuulemma neuvotaan kaikille tänä päivänä joilla on radi), että rinnan lypsäminen viikolta 38 auttaa nostattamaan maitoa (ja toki voi käynnistää synnytyksen!). Otan kaikki vinkit vastaan!! 

Rentouttava viikonloppu

Tämä viikko alkoi neuvolalääkäri käynnillä, jonne viimeksi neuvolasta hoitaja varasi ajan. Töissä on ollut huonoa oloa, huimausta ja supistuksia joten oli hyvä käydä tarkistamassa, että kaikki oli hyvin.

Vauvan liikkeitä onneksi olen tuntenut koko ajan, eli en siitä ole ollut huolissani. Lähinnä oma jaksaminen on mietityttänyt.

Äitiyslomaan on kuitenkin vain kaksi viikkoa. 

Lääkäri tutki ja onneksi paikat vielä kiinni, mutta passitti sairaslomalle äitiysloman alkuun asti, eli tulikin vähän äkkinäinen lopetus töistä. Olin toki varautunut tähän, mutta jäi vähän hassu fiilis, ettei enää mene varsinaisesti töihin. Vaikka tiistaina tein vielä muutaman tunnin töitä, että sain kaikki asiat hoidettua.

Sittenpä kotona onkin tullut vain levättyä ja tehtyä loppuja koulujuttuja. Nyt viikonlopuksi oli ihanaa ohjelmaa ja rentoutusta tiedossa, kun ensin lauantaina yllätettiin ystävä Babyshowereiden merkeissä ja sitten samaisen ystävän kanssa jatkettiin hemmotteluun Långvikiin.

Tein kakun, jonka sisällä oli lakkahilloa sekä kinuskikermaa. Tuli ihanan raikas lopputulos. Kakku on kuorrutettu kermavaahdolla. 

Meillä oli varattuna heti saavuttua spa aika. Kävimme uimassa, porealtaassa ja höyrysaunassa. Oli aivan ihanaa päästä pitkästä aikaa uimaan kunnolla! Edellisessä raskaudessa kävin kerran tai kaksi viikossa, nyt saa nähdä pääseekö ollenkaan, kiitos korona rajoitusten.

Holiton skumppa ja kiireetön aikataulu ❤️

Huoneeseen tilattu Comfort food sisälsi kanaa, avocadoa ja ranskalaisia. Että oli hyvää!

Aamulla sai nukkua pitkään ja köllötellä rauhassa ennen brunssia. Vielä ennen kotiin lähtöä pienet päiväunet ja rentoutus oli taattu! 

Ihana äitienpäivä

Meillä ei tehty mitään niin sanotusti erityistä äitienpäivänä. Parasta oli pienten käsien tiukka hali ja onnen toivotukset, sekä ehdottomasti se, että sai nukkua pitkään. 

Minua hemmoteltiin ihanalla aamupalalla ja Hugo kävi keräämässä valkovuokkoja ❤️

Sain lisäksi kortin sekä herkkuja! Myös lupauksen, että kun vauva on syntynyt, voin varata itselleni hemmotteluhoidon. Eipä sitä yhdessä olon lisäksi muuta tarvitse.

Leivontaa yhdessä

Olin jo jonkin aikaa luvannut Hugolle, että leivotaan yhdessä kummisedän reseptillä suklaakeksejä.

Hugolla on nyt kova halu auttaa kaikessa ja olla mukana. Mielestäni tämä on ihanaa! Vaikka halu tehdä itse ja ilman apua onkin suurempaa kuin taito, mutta siinä sitä sitten oppii.

Parasta taisi kuitenkin olla taikinan (ja kaikkien aineiden) maistelu!

Maitosuklaa-keksit oli äidin suosikit, valkosuklaa taas yllättäen Hugon.

Rakastan itse leipomista, mutta ei niitä kaikkia tuotoksia vaan itse pysty syömään. Niinpä veimme minun töihin loput keksit, ettei nyt ihan överiksi menisi herkuttelu. 

Tässä alkuperäinen resepti, joka on saatu siskoni mieheltä. Toki aineissa piti hieman soveltaa, koska kaikkia aineita ei aivan samanlaisia kotona ollut. 

Käytin itse light brown soft sugar kohdassa 50g fariinisokeria ja 50g intiaanisokeria.