Raskausviikot 9-12

Raskausviikko 9

Huono olo, huippaus ja väsymys piinaavat edelleen. Kaikki hajut ällöttävä. Jos en syö tarpeeksi usein (melkein siis koko ajan) on huono olo. Jos syön vähänkään makeaa, liian rasvaista tai voimakkaan hajuista, niin ällöttää myös silloin. Huono olo ei lähde edes lepäämällä vaan jatkuu ja jatkuu. 

Hugo antaa aika kivasti pötkötellä kun selittää, että äidillä on huono olo. Pieni rakas oli isiltään kysynyt voisiko isi parantaa äidin!

Raskausviikko 10

Huomasin aivan yhtäkkiä, että se valtava kuvotus ja paha olo ovat tiessään. Olo ei ole aina hyvä, mutta ei yökätä jatkuvasti, eikä sohvalla tarvitse käydä lepäilemässä joka päivä työpäivän aikana.

Vielä ei tee mieli urheilla yhtään, mutta valitettavasti tarve syödä on koko ajan. Toivottavasti pian pääsisin heikosta olosta eroon ja energiaa tulisi tilalle.

Jaksoin kuitenkin Black Fridayn tarjousten aikaan käydä katsastamassa meille uutta ruokapöytää. Löysin ihanan lankkupöydän, jonka jalkoja tosin täytyy vähän tuunata. 

Raskausviikko 11

Raskauslaskurin mukaan vauva olisi pari koosin kokoinen. Vatsa ei ole mielestäni kasvanut hetkeen (mikä on helpotus) ja toivon, kun pääsen liikkeelle, paino hieman tippuisi. Mielitekona on raikkaat hedelmät ja suolaiset ruoat.

Raskuaviikko 12

Pahaolo on varsinaisesti väistynyt, mutta olen äärimmäisen hajuherkkä (joka tarkoittaa että yökkään super helposti!). Nyt myös hampaiden pesu saa aikaan saman reaktion. Toivottavsti tämä menee ohi pian.

Tämän viikon lopulla meillä oli ensimmäinen ultra, jossa näimme tyypin ensikertaa. Ja helpotukseksi täytyy sanoa, että siellä oli vain yksi 😅! Tämä jännitti kyllä todella paljon. Ehkä enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Tietysti terveys ja se, että kaikki oli hyvin, oli pääasia. Tyyppi liikkui todella paljon ja LA siirtyikin vain kaksi päivää ennakoidusta.

Tähän viikkoon mahtui myös sokerirasitustesti. Koska edellisessä raskaudessa minulla todettiin raskausdiabetes, joudun tähän kamalaan testiin kaksi kertaa. Onneksi tulos oli negatiivinen. Seuraavaa testiä sitten odotellessa. 

Meillä alkoi taas unikoulu

Tällä kertaa toivon, että unikoulu jää viimeiseksi. Tarkoitus olisi, että pääsisimme pois patjalta Hugon lattialta. Vaikka tämä on toiminut siihen nähden, että poika olisi pyörinyt meidän välissämme, alkoi järjestely kuitenkin jo riittää. Myös senkin takia, että kun vauva syntyy, olisi hyvä uniongelmien olla takana. Haluan myös, että Hugolla on mahdollisimman vähän muutoksia silloin elämässään. Eiköhän pikkusisaruksen tulo ole aivan riittävän mullistavaa. Varsinkin kun hän on ihan äidin poika.

Ensimmäinen ilta ja yö

Sain ihan järkeen käypiä ja ihan maalaisjärjellä ajateltuna "tavallisia" vinkkejä.

Iltarutiinit ovat tärkeitä. Rauhoitutaan ja toistaan samoja rutiineja: iltapala, iltapesu, sadunluku, laulut ja iltahalit. Nämä meillä toimii hyvin. Ja Hugo nukahtaa myös itse huoneeseen, mikä on tärkeää.

Käyn sammuttamassa yövalon ja peittelemässä Hugon samalla kun menen itse nukkumaan. Näin hän ei ainakaan herää yöllä valoon, jos tulee kevyen unen vaihe. Tätä olemme nyt noin kahden viikon ajan tehneet. 

Illala juttelin myös hampaita pestessä, että yöllä äiti tai isi ei tule viereen nukkumaan. Kotona on turvallista ja äiti ja isi ovat lähellä. Pientä protestia tuli tähän, mutta ei suuremmin. 

Yöllä Hugo heräsi kaksi kertaa. 04.30 ja 06 aikaan. Molemmilla kerroilla huusi "tule minun viereen". Menin huoneeseen ja koetin toisen tärkeän ohjeen mukaan toimia. Älä ala keskustella yöllä äläkä ota katsekontaktia. Noh, yritin! Mutta koska Hugo alkoi hermostua, pelkkään silittelyyn, päätin puhua vain lyhyesti. Selitin, että äiti ja isi ovat lähellä ja ei ole mitään hätää. Siihen Hugo itse kysyi, että olenko portilla?totesin, että kyllä. Ehdin istahtaa portaille ja olla siinä muutaman minuutin, kun kuulin hengityksen tasaantuneen. Sama toistui toisella heräämiskerralla. Nousimme ihan vähän ennen 08!

Yö numero kaksi.. 

Jos ensimmäinen yö meni mallikkasti ja oli enemmän kuin lupaava, oli seuraava yö kauhujen kauhu. Hugo heräili noin tunnin, puolentoista välein ja itki vuolaasti. Pois ei olisi saanut mennä, eikä portailla olo kelvannut. Luovutus oli jo lähellä, mutta pidin pintani. Unta taisi tulla vain muutama tunti koko yönä, koska minun oli vaikea nukahtaa välillä, ja useimmiten en ehtinytkään. Aamulla kyllä väsytti! Ihana mieheni lupasi hoitaa seuraavan yön ❤️. Hieman pelolla odotan mitä tuleman pitää! 

Kolmas yö

Iltarutiinit hoituivat tuttuun tyyliin ja Hugo nukahti hyvin. Yöllä oli laskujeni mukaan kolme herätystä, mutta poika taisi keikkua velveen ja unen rajamailla. Mieheni ainakin pääsi heti jatkamaan unia, ilman pyyntöjä olla portailla. 

Yö numero neljä 

Yön aikana tuli vain yksi herätys, siinä yhden aikaan. Iso hali riitti, sillä sillä samlla sekunnilla Hugo käänsi kylkeä ja veti Pupu Pikkuisen kainaloon. Ihan unessa hän kyllä oli. Herätys tosin oli jo 6.15. Silloin hän alkoi huhuilemaan minua portaille. Koska herätys olisi muutenkin ollut puolen tunnin päästä, päätin nousta ylös. 

Viides yö

Tämän yön hoiti mies kokonaisuudessaan ja minä menin yökylään äitini luokse, jotta saan tasattua univelkoja. Yö oli mennyt kahdella ihan pikaisella herätyksellä. Toisella haluttiin peitto, ja toisella ihan vaan hali.

Tässä kohtaa Hugo kävi vielä mummolassa yökylässä ja paluu uuteen rytmiin sujui paremmin kuin hyvin. Yksi herätys, jossa hän halusi suukon ja halin. Tämän jälkeen nukuttiinkin aamuun asti. Nyt vaan sormet ja varpaat ristiin että tämä jatkuu. 

On todella positiivinen olo unikoulu suhteen ja toivon, että vielä viikko eteenpäin ja pääsisimme yöheräilyistä kokonaan eroon ❤️

Kuten moni lähde on neuvojaan antanut, tärkeää on johdonmukaisuus ja pitkäjänteisyys! Näköjään se toimii kun vaan jaksaa viedä asian loppuun.