Vatsa kasvaa ja ajatukset kääntyvät synnytykseen

Raskaus on edennyt jo viikon 31 lopuille. Olo alkaa olla sen mukainen. Selkää särkee helposti, harjoitussupistuksia tulee vaikka olisi levossa. Myös ihan uudenlaiset kivut isekvät välillä (ilmeisesti liitoskivut?).

Ajatukset alkavat vähitellen kääntyä tulevaan synnytyksen. Olen menossa synnytystapa arviointiin sekä kätilön, että lääkärin luokse. Tämä liittyy edellisen (ja tietysti tämänkin raskauden) raskauden synnytyspelkoon. Pelkokin alkaa nostaa taas päätään. Edellisessä raskaudessa pelkäsin, että vauvalle sattuu jotain. Nyt pelkään että meille molemmille.

Pääsen onneksi synnytystapa arviointiin ja on keskustelut sekä kätilön, että lääkärin kanssa. Josko sieltä taas saisi mielenrauhaa.

Tätä pelkoa ei nyt yhtään lievennä se, että mediassa saa lukea Husin alueen henkilöstöpulasta. Toivottavsti henkilöstöä riittää, eikä vaaratilanteita pääse sattumaan. Huh.. Tällaisia mietteitä tällä kertaa. 

Toinen kolmannes lopuillaan

Aika kuluu nooeasti, mutta samalla niin hitaasti. Toisen raskauskolmanneksen viimeistä viikkoa viedään ja äitiyslomaankin on enää vajaa 8 viikkoa.

Olo on ollut toisen kolmanneksen aikana enimmäkseen hyvä, mutta töissä välillä käy rankaksi kun ei pysty lepäämään taina tarvittaessa.

Pikkuhiljaa heikotukset on tulleet takaisin ja alkuun epäilin tämän johtuvan raskausdiabeteksesta, mutta nyt kun mittailen sokeriarvoja, ne on kuitenkin tosi hyviä.

Tyttö kasvaa ja on tosi aktiivinen. Varsinkin kun on kyljellään niin alkaa potkujen sarja. Tai kun on käynyt kävelyllä ja pääsee lepäämään. Olenkin nyt koettanut käydä vähintään 4 kertaa viikossa 30-40 minuutin kävelyllä ja edes kerran viikossa lihaskuntoa.

Esikoista odottaessa tykkäsin käydä tosi paljon uimassa, ja siksi harmittaakin että hallit ovat kiinni. Tuskinpa niitä avataankaan ennen kesää.

Touko- ja kesäkuulle on varattuna synnytystapa arviointi sekä imetysohjaajalle käynti. Koen nämä itselle tosi tarpeellisiksi, sillä vaikka synnytyspelko ei ole niin voimakas kuin ensimmäisellä kerralla, on pelko lapsen puolesta olemassa. Ja tuo imetys on jo ihan oma lukunsa. Koen, että se epäonnistui ihan täydellisesti, vaikka osittainimetin noin 5-6 kuukautta. Oli se taival tuskainen alusta loppuun.

 

Vauvasta puhutaan Hugon kanssa paljon päivittäin. Hän kyselee paljon, haluaa katsoa omia vauvavideoita, suunnittelemme yhdessä mitä hän voi vauvalle opettaa ja miten auttaa kun vauva syntyy. 

Rakenneultrassa käyty

Tällä viikolla meillä oli rakenneultra. Odotin sitä tosi paljon, koska olen huolehtivaa sorttia ja pelkäsin, että kaikki ei olisi hyvin.

Pelko oli kuitenkin turhaa. Hyvinvoiva ja terveeltä vaikuttava vilkas tyyppi siellä oleili. Mitat vastasivat hyvin viikkoja. Saimmepa tietää myös sukupuolen.

Tyttöhän sieltä on tulossa ♥️! Itsellä oli sellainen ajatus alun alkaenkin, mutta en voinut varmaksi sanoa oliko aavistus vai toive painavampi. Eipä sillä niin väliä kumpi tulee, kunhan olisi terve ja kaikki menisi hyvin loppuun asti.