Black Friday ja laiska lauantai

Eilen oli jo koko viikon hehkutettu Black Friday, joka kanava on pullistellut alennuskoodeja ja erilaisia tarjouksia. Minut valtasi ensimmäistä kertaa kulutus-ahdistus. En edes ole ennen ajatellut, että sellainen voisi minuun iskeä, sillä yleensä haluan ostaa tarvitsemani tarjouksista jos mahdollista. Liika oli selkeästi liikaa. Minulle tuli tunne, että minun tulisi haluta tai tarvita jotain ja kun en halunnut tai tarvinnut, iski ahdistus.

Olemme muutenkin mieheni kansaa puhuneet kulutustottimuksistamme ja jo jonkin aikaa toteuttaneet ajatusta : haluanko jotain, tarvitsenko mutta en oikeastaan halua tai haluan ja tarvitsen jonkin tuotteen. Jos vastaan viimeiseen kysymykseen kyllä, ostan tuotteen. Muuten pyrin jättämään tuotteen ostamatta. Tietenkään tämä ei toimi 100% mutta pistää miettimään omaa kulutusta.

Lastenvaatteiden myötä olen myös pikkuhiljaa alkanut ajatella, että osan tuotteista voisi ostaa käytettynä ja näin ollen pienentää uuden ostamista. Koetan myös itse pistää tavaraa kiertämään kun emme enää tarvitse niitä. Lastenvaatteet eivät myöskään mene miksikään, ainakaan vauva aikana, joten niitä voi aivan hyvin hankkia kirppksiltä. Vauva vuotena olinkin ahkerasti eri kirppisryhmisssä. Eräs ystäväni tekee jatkuvasti upeita löytöjä live kirpuilta tai Kontista. Itselläni ei ole ollut niin hyvä tuuri, ja siitä syystä en jaksa niissä kovin usein kierrellä. Onneksi ystäväpiirissä lainaamme ja myymme toisillemme tarpeellista tavaraa.

Pienentääksemme omalta osalta kulutusta ja tukeaksemme kotimaista, olemme myös siirtyneet aineettomiin lahjoihin. Tänä vuonna hankimme mieheni äidille ja siskolle ravintolaan lahjakortit. Tarkoitus on mennä yhdessä syömään, jolloin saamme myös yhteistä aikaa perheen kesken. Lapsille toki täytyy ostaa paketoitavat lahjat, sillä kaikki yhtä lukuunottamatta uskovat joulupukkiin. Muuten syntymäpäivinä olemme siirtyneet mm. Yhteiseen päivään huvipuistossa, retket tai elokuviin meno. 

Tavaran ostamisen vastapainoksi olin sopinut ystäväni kanssa Helsinkiin menoa. Olemme käyneet tasaisin väliajoin Afternoon tealla ja nyt päätimme kokeilla sitä St. George Hotellissa. Tunnelma on mielestäni parempi rauhallisuutensa vuoksi esimerkiksi Kämp Brasseriessa, mutta tarjoilu oli ehkä enemmän minun makuuni St. Georgessa. Molemmissa oli hyvät tee valikoimat ja kuohuviini. Teki kyllä hyvää päästä hieman rentoutumaan. Suosittelen kokeilemaan.

Skonsseja kermavaahdon ja omenahillon kera

Lauantaihin oli ihana herätä, kun Hugo nukkui ensin omassa sängyssä puoli kuuteen asti! Ihanaa!! Sitten hän nukkui vielä meidän välissämme puoli yhdeksään. Lisää iloa toi yöllä satanut lumi. Sitä jaksettiin ihmetellä ikkunasta tovi ennen aamupuuroa.

Miten ihanaa, kun aurinko hellii pitkästä aikaa valollaan. Lumi tuo kyllä niin paljon valoa ja kauneutta luintoon. Olen jo pitkään (kuten varmasti moni muukin), että vesi vaihtuisi lumeksi. 

Meidän perhettä on flunssa kiusannut reilun viikon. Ensin sairastin minä, sitten Hugo ja nyt mieheni sekä äitini ovat flunssaisia. Meillä on itsenäisyyspäivän lähtö Zurichiin joulumarkkinoille, joten toivottavasti kaikki tervehtyvät kunnolla!

Hugon kummitäti tuli pikavisiitille Suomeen! Onpa ihanaa, kun Hugo (ja minä itse tietysti) saa viettää siskoni kanssa aikaa!

Ihanaa Lauantaita ❤️
Otetaan aurinkoisesta viikonlopusta kaikki ilo irti.

Inspiraationa vauvakirja, Oot niin ihana

Hugo alkaa lähennellä kahta ikävuotta ja aloin haikeuksisani muistella vauvavuotta ja etsin käsiini Hugon vauvakirjan. Kun Hugo vauva nanukkui, minä usein tein Oot niin ihana - vauvakirjaa.

Luulin saaneeni kirjan muutamaa pientä yksityiskohtaa vaille valmiiksi, mutta näinhän asia ei sitten ollutkaan. Puuttuvista sivuista päätellen, aika jolloin kirja jäi unohduksiin, ajoittuu siihen kun Hugo lähti liikkeelle. Ylimääräistä akaa ei siis ole tainnut juurikaan sen jälkeen olla. Tai energiaa.

Tämä vauvakirja on ihana ja täysin erilainen kuin ne valmiit pohjat joihin täytetään tietoja. Tähän melkeinpä kaikki pitää itse rakentaa, muutamia apulauseita tai - sanoja hyödyksi käyttäen.

Ensimmäisen sivuun sain inspiration eräästä vauvaryhmästä, missä yksi äiti oli toteuttanut samankaltaisen puun. 

Musiikki oli ja on vieläkin Hugolle mieluista. Muskari olikin yksi viikon kohokohdistamme. 

Nyt haluaisin löytää aikaa ja varsinkin insoiraatiota, jotta saisin kirjan ajan tasalle. Ihanaa tässä kirjassa on se, että sen ei tarvitse loppua ensimmäiseen vuoteen, vaan saatavilla on lisäsivuja. Itse taidan tyytyä pelkkään ensimmäiseen vuoteen, sillä vaikka kirjaa oli kiva tehdä ja muistot saa persoonallisella tavalla muistiin, on tämä minulle ehkä hieman työläs. Taisi käydä taas se klassinen, haukkasin liian suuren palan. 

Haaveilen, että viimeistään joululomalla saisin inspiraatiota alla oleviin sivuihin. 

Näitä selaillessani mieleni täytti taas vauva haaveet ❤️

Joulu, kaupallistunut hömpötys vai jotain enemmän? Jouluinen haaste hyvään!

Joulu kolkuttaa ovella, kaupat ja netti pursuavat jos jonkin laista tavaraa erilaisin alennuksin ja houkutuksin. Joitakin tämä kaupallisuus ja tavaran tyrkyttäminen ahdistaa ja ärsyttää, mutta on myös niitä jotka nauttivat hössötyksestä. Poikkeuksellisesti tänä vuonna meille ei ole tullut postin mukana suurta läjää lelu- ja muita kauppojen kuvastoja, sillä uuteen kotiin muuton yhteydessä edellisiltä asukkailta jäi postilaatikkoon mainoksia kieltävä tarra, jota en ole onnistunut poistamaan. Ja ehkäpä hyvä niin. Minuunkin on nimittäin ainakin osittain iskenyt tavara-ahdistus. Vaikka muuten nautin jouluisista näyteikkunoista, -valoista sekä lauluista niin nyt haluan välttää kaappien tunkemista täyteen. Rakastan kaikkea kaunista ja mielellään sisustaisin joka sesongin mukaan, mutta tavaraa kertyy muutenkin Hugon kasvun myötä, eikä sitä vielä laiteta kiertoon, jos sille vaikka tuleekin tarvetta.

Töihin paluun jälkeen en ole juuri kauppakeskuksissa ehtinyt pyöriä, joten houkuttelevat näyteikkunat ovat suurelta osin jääneet näkemättä. Netin kanssa asia onkin sitten toinen. Insta, facebook ja sähköposti pitävät huolen siitä, että ne kertovat mitä minun tulisi haluta. Olen suurimmaksi osaksi onnistunut välttämään houkutuksia, mutta muutama pieni ostos on tullut tehtyä. Onneksi Hugo on vielä liian pieni haluamaan juuri yhtään mitään. Tai ainakaan meillä ei vielä ole ongelmia kaupassa. Siksi harjoittelemmekin aika ajoin, että leluja voi katsella ja sitten ne laitetaan takaisin hyllyyn. Tulevaisuus kertoo, onko tästä oikeasti apua.

Joulu on ehdottomasti yksi lempijuhlani. Toki rakastin pienenä (ja edelleen) saada lahjoja, mutta meillä jouluna oli myös kyse perheen yhdessä olosta, kiireettömyydestä ja hyvästä ruoasta. Sitä haluaisin jakaa myös omalle lapselleni. Myös siitä syystä toivon, että lahjojen määrä jää maltilliseksi. Etukäteen olemmekin isovanhemmilta saaneet käytännöllisiä lahjoja, kuten merinovillahaalari ja talvikengät. Niistä ainakin on paljon iloa pakkasten tullessa. Olemme myös minun puolelta perheen kanssa sopineet, että ostetaan ainoastaan lapsille lahjoja.

Meillä joulua vietetään kahdessa paikassa. Perinteisesti olemme viettäneet aamut mieheni äidin luona ja siirtyneet sitten minun äitini luokse. Haaveissa olisi, että voisimme kutsua molempien perheet meille, mutta se vaatisi vähintäänkin isomman ruokapöydän hankintaa. Välipäivät on vietetty omassa rauhassa, mutta myös molempien perheiden luona. Vaikka tuntuu, että ennen aattoa on kauhea kiire ja kuhina, jopa pieni stressi, on se kaiken vaivan arvoista.

Entäs Joulupukki, kuuluuko se monen lapsiperheen perinteisiin? Meillä se vahvasti kuuluu. Kun minä ja sisarukseni olimme pieniä, meillä kävi sama Joulupukki vuosien ajan. Meillä on nyt kahdeksana vuonna taas käynyt, kun on näitä ihania pieniä ollut. Mieheni serkku on toimittanut virkaa aivan loistavasti! Toivottavasti myös tänä vuonna. Viime vuonna Hugo ja hänen samanikäinen serkkunsa eivät paljoa pukista tai lahjoista ymmärtäneet. Mutt tänä vuonna asia voi olla jo toinen. Ainakin tontut kiinnostavat ja niitä osoitellaan kun sellasia nähdään. Onpa muutama kotiinkin eksynyt.

Joulun odotus on sanut minussa myös pienen surullisen tunteen aikaan. Nimittäin niiden perheiden ja erityisesti lasten, joilla ei ole varaa lahjoihin, jouluruokiin tai ei ole edes perhettä kenen kanssa viettää joulun pyhät.

Lasten ja nuorten keskuudessa valitettavasti paljon vertaillaan mitä lahjaksi on saatu tai mitä lomalla tehdään. Myös siitä syystä haluaisin pitää lapseni lahjat maltillisina, ettei opita turhaan tavaran paljouteen. Olen jo vuosien ajan osallistunut joko kirkon - tai Joulupuu - keräyksen kautta lahjojen antamiseen vähävaraisille. Tänä vuonna ajattelin ostaa 13-15 vuotiaille tytölle ja pojalle lahjaksi lahjakortit vaatekaupaan. KatsoinJJoulupuu - keräyksen sivuilta, että ne ovat olleet suosituimpien listalla. Olen lahjojen lisäksi yleensä osallistunut myös kukkakaupoissa järjestettäviin joulukukka - keräyksiin yksinäisille vanhuksille.

Haluaisinkin nyt haastaa juuri sinut, mahdollisuuksiesi mukaan, tuomaan jouluiloa apua tarvitseville. Sen ei tarvitse olla rahalla hankittua, myös läsnäolo on kullan arvoista.

Laita kommentiin viestiä, meinaatko osallistua! Tehdään yhdessä useammalle perheelle ikimuistoinen joulu ❤️

Joulupuu - keräys

Tästä linkistä löydät Helsingin keräyspisteet 

Tästä taas muu Suomi

Kun äiti sairastaa

Äitiys on 24/7 hommaa ilman vapaa- tai sairaspäiviä.  Toki, jos lapsella on toinen vanhempi, on hän toivottavasti yhtälailla mukana ja kantaa vastuuta. Minulla ainakin henkilökohtaisesti on sellainen ajatus itsestäni, että sairaanakin kannan suuren vastuun lapsesta ja hänen tarpeistaan varsinkin, jos hän minulta huomiota hakee. En osaa tai halua vetäytyä silloin pois.

Nyt on onneksi vasta toinen kerta kun sairastun lapsen syntymän jälkeen. Ensimmäinen kerta oli viime uudenvuoden aikaan. Silloin asuimme äitini luona väliaikaisesti joten hoitajia Hugolle riitti, kun vielä siskoni perhe oli englannista kylässä. Silloin saatoin levätä kunnolla.
Siitä lähtien, kun muutimme uuteen kotiimme, olen aiksa ajoin pohtinut millaista olisi sairastaa pienen lapsen kanssa.

Nyt sängyn pohjalla on tullut huomattua kuinka voimaton sitä flunssan kourissa on. Varsinkin kun pitäisi viihdyttää aktiivista lasta. Aluksi en meinannut edes jäädä töistä pois, mutta sitten ajattelin, että sitä nopeammin parannun, jos lepään ajoissa. Onni minulle, että Hugo on päivähoidossa ja pystyin aamulla viemään hänet sinne. Vaikka hieman huono omatunto meinasi soimata. Omasta lepäämisestä ei kuitenkaan taaperon kanssa olisi tullut mitään. Lyhyempi päivä Hugolla kuitenkin oli. Tässäkin tilanteessa tukiverkko on kyllä kaikki kaikessa! Ihanaa, että äitini kanssa olimme jo sopineet Hugon yökyläilystä. Minun oli tarkoitus mennä suoraa töistä työpaikan pikkujouluihin, mutta pikkujoulut vaihtuivat sairastupaan. Hain siis Hugon välipalalta päiväkodista ja vein mummulle hoitoon. Voi sitä iloa ja riemua kun käännyttiin mummun pihaan!

Voin vain sanoa, että teki ihmeitä saada levätä koko päivä, ilta ja yö. Lauantaina oli jo selvästi parempi olo, mutta kyllä sitä on edelleen puolikuntoinen. Olen myös kiitollinen miehelleni, joka jaksaa leikittää Hugoa väsymättä, jotta saan levätä edes vähän. Sunnuntai on myös mennyt täysin levätessä. Koko perheen yhteinen päiväunihetki oli luksusta. Nukuimme reilu kaksi tuntia. Nyt vaan pelkään, että flunssa on saattanut tarttua Hugoon. Pieni reippalainen pärskii ja nenä hieman vuotaa.

Ei ole ollenkaan sanottua, että lapsen kanssa saa näin joka kerta sairastaa. Entä silloin kuin koko perhe sairastuu yhtä aikaa? Kuka silloin ottaa ohjat ja hoitaa muita? Minua hirvittää, että se tulee olemaan äidin rooli. Meidän onneksemme tukiverkkomme on vahva, mutta esimerkiksi vatsataudin sattuessa en haluaisi pyytää apua, sillä se tauti yleensä aina tarttuu. Täytyy vain toivoa, että pysymme yhtä terveenä kuin tähänkin asti.

Ihanaa sunnuntain jatkoa ❤️ me lomaillaan vielä huomenna.

Unille meno, taapero vs vanhemmat vol.2

Unille meno ja sen vaikeus. Meidän viime viikon ja viikonlopun ehdoton ykkösteema.
Mitä tehdä kun taaperoa nukuttaa; sen itsekin sanoo, ottaa kädestä ja haluaa pesemään hampaat... MUTTA, ei suostu jäämään yksin sänkyyn. Ei vaikka olisi univalo päällä, ovi auki, kiinni tai vanhempi lähellä. Pienet jalat tepsuttavat vielä puolitoista tai jopa kaksi tuntia nukkumaanmenon jälkeen portaissa. Mikä ihana itseensä tyytyväinen virne naamalla avataan lapsiportti ja juostaan sohvalle. Tässä vaiheessa meiltä on huumori jo aika lopussa, mutta kyllä täytyy ihailla toisen tahdonvoimaa ja sitä kuinka hiljaa omasta huoneesta tullaan. Ääntäkään ei päästetä ennen yläkertaa. Jos tarkasti kuuntelee, niin pienen tepsutuksen voi havaita kun pienet jalat töpsöttävät parkettia vasten.

Illalla on mukava rauhoittua kirjan ääressä 

Monesti kuuluu sanottavan, että se helpottaa kyllä. Lapsen joutuu palauttamaan parikymmentä kertaa, mutta sitten he yleensä jo jäävät. Öööö.. olisikin parikymmentä, meillä se siinä parissa tunnissa alkoi kyllä lähennellä viittäkymmentä.

Tällaisen rumban jälkeen ihme kyllä, Hugo päätti nukkua omassa sängyssä heräämättä 06 asti aamulla! Jes! Minä tosin aloin kahden aikaa yöllä nukkumaan kevyemmin, sillä odottelin alitajuntaisesti koska lapsonen herää.

Seuraavaa iltaa odotin kauhulla. Ajattelin ottaa härkää sarvista ja tehdä miehelleni palveluksen ja ottaa seuraavan nukutusvuoron. Teimme samat iltarutiinit kuin normaalisti. Luimme kaikki viisi mieluisinta kirjaa. Olin hieman yllättänyt kun Hugo ei nostanut meteliä, kun aloitin iltalaulun. Hän vain painoi päänsä olkapäätäni vasten ja kommentoi välillä jotain. Edes siinä vaiheessa kun laskin sänkyyn ja toivotin hyvät unet, ei hän sanonut mitään. Poistuin huoneesta ihmetellen ja varmana siitä että kohta taas jalat tepsuttavat yläkertaan. Toisin kuitenkin kävi! Sinne rakas nukahti.

Siitä seurasikin sitten aivan toinen luku. Joka ei todellakaan ollut yhtä ihana yön kannalta kuin edellinen. Hugo heräsi 1. 25 ja siitä seurasi kolmen tunnin show, jossa pyörittiin meidän välissä, pompittiin sängyllä ja haluttiin potalle. Tätä viimeisintä kyllä suuresti ihmettelin... Mutta olihan potalle vietävä siltä varalta, että sieltä olisi jotain tullut. Lopulta hulinat vaihtuvat uneen 4.30 ja herätyskello soi 6.45. Päivä meni sumussa ja kaikki olimme valmiiksi väsyneitä illalla. Olisi siis voinut kuvitella unille menon olevan helppoa. No ei ollut, mutta onneksi "vain" 45minuuttia siihen meni. Mieheni sanoi ihanasti ettei vaihtaisi näitä nukutuksia pois mistään hinnasta, vaikka ne välillä raastavat mieltä ja tuntuvat vaikeilta! Ihana hän ❤️! Lisäksi pisteet siitä, että Hugo nukkui varttia vaille kuusi asti omassa sängyssä! Tästä illasta en enää edes uskalla veikata mitään. Mieheni ehdotti, että nukkuisin yläkerrassa ja hän hoitaa mahdolliset heräilyt ja muut sellaiset! Tulee kyllä tarpeeseen.

Sopivasti aiheeseen liittyen yleltä tuli eilen uutisissa pienten lasten unesta juttu. Tässä linkki juttuun. "Yöheräilyt vähenevät selvästi vasta toisen ja kolmannen ikävuoden välillä, Juulia Paavonen sanoo.", tätä siis odotellessa.

Aivan pienenä uni maistui ❤️

Kuinka keisarinleikkaus vaikuttaa kehoosi - luento ja mitä siitä seurasi

Tämän postauksen kirjoittamista olen suunnitellut jo muutamia viikkoja.  Sattumaa vai puhdas tarkoitus, että aina kuitenkin jokin muu aihe on sen syrjäyttänyt. Ja hyvä niin, sillä nyt olen käynyt NKT - terapiassa kolme kertaa (kaksi jäljellä) ja osaan siis jakaa omakohtaisia kokemuksia ja tuloksia.
Mistä siis puhun? Mikä on NKT?
Kaikki alkoi, kun ystäväni vinkkasi minulle joitakin viikkoja sitten mini-luennosta, jonka aiheena oli Kuinka keisarinleikkaus vaikuttaa kehoosi?

Mikä sai minut kiinnostumaan? 

En mielestäni ole täysin palautunut kiireellisestä sektiostani, josta on kulunut vuosi ja yhdeksän kuukautta, joten tämä oli minun kannaltani enemmän kuin ajankohtainen. Niinpä ilmoittauduin kurssille.

Minulla on edelleen pieni erkauma navan kohdalla ja koen, että keskivartaloni ei ole samassa kunnossa kuin ennen synnytystä. Olen myös ollut epävarma voinko treenata normaalisti, vaikka minulle sanottiin jälkitarkastuksessa sekä erillisessä fysioterapeutin käynnillä, että näin voin toimia.

Käynti oli erittäin mielenkiintoinen ja sai minut miettimän omaa kehoani ihan uudenlaisena kokonaisuutena. Mini-koulutuksessa käytiin läpi mahdollisia jälkivaikutuksia ja arpikudoksen vaikutuksen mekanismin peruskäsitteitä. Tämän lisäksi Kevin (kurssin pitäjä) testasi kaikilta kurssilla olijoilta pari perustestiä, joiden avulla testattiin joitakin arven vaikutuksia. Itse koulutuksessa ei tehdä hoitoja, mutta Kevin hyvin selitti kuinka vaikutuksia voi hoidolla kumota. Päätin tarttua tarjoukseen jonka kurssilaiset saivat ja otin 5 kerran hoitojakson.

Neurokineettinen terapia (NKT):

Lyhyesti suora lainaus Anatomy fix sivulta: "Neurokineettinen terapia (NKT) ohjaa aivoja uudelleen ohjelmoimaan kehon toimintamalleja eli niin sanottua motorista toimintaa. Kun ali- ja yliaktivoituneet kudokset löydetään, voimme antaa sinulle juuri sinun kehosi tarpeiden mukaista hoitoa. Hoidot ovat yleensä huomattavasti lempeämpiä kuin esimerkiksi muokkaavat hieronnat."

Kenelle hoito sitten sopii?

* kärsit kivuista

* sinulla on hankaluuksia tietyissä liikkeissä

* koet, ettei hieronta, venyttely tai mikään muu kehon huolto ole toiminut ongelmassasi

* joku kohta kehostasi tuntuu heikolta, se on aina jumissa, sen käyttäminen on vaikeaa tai sen hahmottaminen on hankalaa

* olet saanut kovan tällin tai muun fyysisen trauman, esimerkiksi kolari, murtumat, kaatumiset, sijoiltaanmenot yms.

* olet ollut leikkauksessa ja haluat varmistaa, että leikkauksen jälkeen kehosi toimii oikein

* näet tai tunnet kehosi olevan epätasapainossa

* olet valmis tekemään 2–4 kertaa päivässä 5–15 minuutin ajan liikkeitä (kunnollasi ei ole väliä).

​

Jos kiinnostuit, lisää tietoa löytyy Anatomy Fixin nettisivuilta, joihin pääset täältä. Huomasin myös facebookin sivulta, että marraskuussa on kolmas luento tästä samasta aiheesta! Suosittelen ilmoittautumaan jos olet sektion käynyt läpi! 

Millaisia kokemuksia olen saanut?

Ymmärsin jo kurssilla (ja ensimmäisellä hoitokerralla vielä konkretisoitui), kuinka aiemmat "tarumat" eli leikkaukset, arvet, rokotukset tms. vaikuttavat ja miten uudet "traumat" vaikuttavat aiempiin. Eli vanhat täytyy kumota, jotta päästään käsittelemään tuoreempia.

Hyvänä esimerkkinä on se, että mini-kurssilla testattavat pienet testit eivät antaneetkaan sektioarpea minulle suurimpana vaikuttajana kehon "ongelmista", vaan vastaus löytyi vasemmasta reidestä, jossa on poliorokotuksen jättämä arpi.

Ennen ensimmäistä kertaa, tulee kirjata ja lähettää kaikki mahdolliset "traumat" etukäteen, jotta ensimmäinen kerta ei ole pelkkää haastattelua. Mielestäni laitoin kaikki pienetkin tällit ja haaverit, mutta vasta toisen kerran puolivälissä muistin kertoa viisaudenhampaiden poistosta. Se olikin minun kohdallani tärkeä tieto, ja näin pääsimme taas eteenpäin.

Tähän mennessä hoidolla on saavutettu: takareiden kireys on reilusti vähentynyt. Alaleukani on tullut 0.5cm eteenpäin (Minulla on paha purentavika ja siitä johtuen aika-ajoin kovat päänsäryt ja hartiakivut.) Sen jälkeen kun olin maininnut viisureiden poistoista, hoidimme leuan aluetta.

Alaselän ja -vatsan lihakset ovat hieman vahvistuneet. Pääsimmepä melken sektioarvenkin kimppuun. Ehkä ensi kerralla.
Mitä tulee navan erkaumaan, itse erkauma tuskin menee enää kiinni ilman leikkausta, mutta harjoitteiden avulla pitäisi kalvosto saada palaamaan. Sitä ennen pitää olla varovainen vatsalihasten kanssa. Lankutus yms staattinen pito on kielletty.

Olen tehnyt kotihoidosta aamu- ja iltarutiinit. Näin koetan varmistamaan, että muistan tehdä ne.

Jos sinulla on kysyttävää, kysy ihmeessä! Koetan parhaan kykyni mukaan vastata.



www.toimivakeho.fi

Satuhierontaa ja tuttipullosta luopumista

Meillä kaikesta luopuminen on tuntunut vaikealta. Erityisesti tuttipullo ja tutti ovat olleet tiukasti matkassa mukana. Olen etsinyt tietoa kuinka luopumisesta tekisi mahdollisimman helpon. Olen löytänyt kokemuksia, kuinka tällaisia luopumisia on toteutettu, mutta nämä vaan taitavat olla niin kovin yksilöllisiä. Me emme valitettavasti kuulu siihen porukkaan, jossa lapset itse päättävät pienenä, etteivät enää halua tuttipulloa tai tuttia. Ei todellakaan. Jos Hugo saisi itse päättää, söisi hän näitä vielä pitkään. Neuvolasta kuitenkin suositeltiin luopumista kahteen ikävuoteen mennessä. Hammaslääkäri olisi suositellut jo aiemmin. Miksi kuitenkin pidän asian kanssa kiirettä? Itselläni on paha purentavika, ja vaikka ei kai voi olla täysin varma, syytetään siitä osittain tuttía. Minulle on siis jäänyt päähänpinttymä siitä, ettei Hugo vain söisi tuttia tai pulloa liian pitkään.

Pullosta irtaantuminen kävi kuitenkin aika kivuttomasti, mutta tuuria siihen kyllä tarvittiin. Kun olimme kuun vaihteessa vierailulla Hugon iso-mummon luona, päätin kokeilla jos maito kelpaisi pillipullosta. Tuttipullo oli kyllä mukana varmuuden vuoksi. Ja kas kummaa! Maitohan kelpasi! Ajattelin alkuun, että tämä oli vain yhden kerran ihme, mutta kun aamulla sama toimi, sanoin miehelleni, että nyt pullot menevät piiloon. Vaikka luopuminen tässä tapauksessa sujui hyvin, ei se noin kivuttomasti mennyt. Päästyämme kotiin ja Hugon pyytäessään iltamaitoa annoin hänelle pullon. Oi että, millainen kiukunpuuska siitä syntyi! Heiteltiin pari kertaa pulloa ja koetettiin puraista äitiä. Pienen maanittelun jälkeen maito kuitenkin kelpasi pillipullosta. Aamulla vielä katsottiin epäilevänä, että eikä tosiaan tuttipulloa enää tule, mutta vastalauseita ei tullut. Nyt ehkä uskallan jo huokaista, että taistelu tämän tiimoilta on ohi. Se toinen ja tärkeämpi on kuitenkin vasta tulossa. Nimittäin tutista irtautuminen. Sen ajankohdan olen suunnitellut joululomalle. Silloin lomaillaan reilu kaksi viikkoa, joten olen henkisesti valmis yövalvomisiin  ja levottomiin öihin. Joten jos sinulla on vinkata hyväksi todettuja keinoja, otan niitä vastaan. Ainakin ajattelin tutista leikata pään, jotta se on rikki. Tämän metodin löysin muutamista blogeista. Myös pari kollegaa on todennut tämän toimivaksi aikanaan omien lasten kanssa.

Satuhierontaan lupasin palata, ja siihen, olenko saanut apua iltojen rauhoittumiseen. Täytyy myöntää, etten ole kovin aktiivisesti iltaisin sitä nyt tehnyt. Syy löytyy aivan muualta kuin ajan puutteeseen tai haluun tehdä sitä. Halailemme ja teen hierontaa aamuisin, varsinkin viikonloppuisin, tai illalla kotiin tullessamme. Miksi se on nukkumaan menoista jäänyt pois? No ihan siitä syystä, että taaperomme menee nukkumaan mieluummin isänsä kanssa. Nukkumaan menot ovat siis aivan järkyttäviä minun kanssani. Eilen viimeksi ajattelin, että hoidan nukkumaan menon, sillä illalla tuli jääkiekkopeli, jonka tiesin, että mieheni haluaa katsoa. Illan rutiinit menivät hyvin siihen asti, että oli tarkoitus laulaa laulu ja laittaa Hugo nukkumaan. Kun sammutimme valoja, alkoi valitus "isi nukkumaan", eli hän halusi isin.. Lopputulema oli se, että isä tuli laittamaan pojan nukkumaan ja sänkyyn jäätiin nätisti. Missä vaiheessa olemme menneet tässä asiassa metsään? Pitäisikö minun vain kestää huutoa ja itkua ja ns. "väsytystaistelun" kautta nukuttaa vai menemmekö sillä, että isi vie nukkumaan 5/7 illoista?
Toki se on meille helpompaa niin, sillä Hugo vaan jää sänkyyn tyytyväisenä ja nukahtaa itse. Niinä kahtena iltana, jotka tavallisesti minä laitan nukkumaan, on Hugo nyt juossut meidän sänkyyn, jonne nukahtaa itse ja minä siirrän omaan sänkyyn ennen kuin menen nukkumaan. Jotenkin tulee vähän pyöritetty olo..
Satuhieronta itsessään on kyllä tullut jäädäkseen. Ei ainakaan vielä aivan jokapäiväiseen rutiiniin, mutta useamman kerran viikossa kuitenkin. Olemme tehneet harjoitteita ja olen keksinyt myös niitä lennosta itse. Rauhallista ja tasaisen rytmistä kosketusta selkään ja pieni tarina, siitä Hugo pitää. Vielä se ei toimi nukahtamisessa, mutta läheisyyttä se tuo meille molemmille ja on myös sitä yhteistä aikaa kun saamme olla lähekkäin ilman kiirettä.

Ihanaa viikon alkua ❤️

Isänpäivän viettoa ja sokerähky

Tänä vuonna isänpäivää vietettiin sateisessa säässä. Meitä se ei kuitenkaan haitannut. Oikeat varusteet vaan päälle ja vähäksi aikaa pihalle leikkimään.

Tänä vuonna isä ei saanut aamupalaa sänkyyn (eikä kyllä sellasta ole koskaan halunnutkaan), mutta nukkua kyllä sai pidempään. Olin myös kerrankin tehnyt puuron valmiiksi, joten pääsi melkein valmiiseen pöytään. Täytyy myöntää, että kerrankin myös onnistuin puuron keitossa ja koko perhe söi lautaset tyhjäksi.

Olemme perhekeskeisiä, ja meille tällaiset juhlapyhät tarkoittavat myös perheen kesken oloa. Viime vuonna, kun juhlimme ensimmäistä isänpäivää omassa perheessä, vietimme sen kolmisin. Tänä vuonna meitä oli juhlimassa isiä kolmessa sukupolvessa, kun mieheni isä kutsui luokseen syömään. Luonnollisestikin minä tein kakun ja siihen pääsi aiemmin tekemäni kakunkoristeet päälle.

Kinuskikissan paahdettu valkosuklaakakku

Miehen sai lahjaksi isä possu - paidan sekä avaimenperän, jossa oli yhteinen kuva Hugon kanssa sekä kaiverrus. Hugo oli myös tehnyt kortin päiväkodissa. Herttaisesti Hugo sanoi "onnea isi" ojentaessaan pakettia.

Kakusta tuli aika makea, joten sitä tuli syötyä vain pieni palanen. Överit sen sijaan tuli geisha laatikosta joka löytyi leivontakaapista. Hyvästit sai sanoa kolmen viikon sokerittomuudelle. Tulipa muuten niin paha olo, että en taida moneen viikkoon makeaan koskeakkaan. Tästä taas huomasi, että oikeasti tulisi syödä hyvin 3-5h välein. Mitenköhän se menisi itselle perille?

Päiväkodissa tehty kortti! Kartonki on itse valittu, samoin lehdet

Illan päätteeksi kävin myös oman isäni haudalla. Tämä on jo seitsemäs Isänpäivä ilman isää. Suru on helpottanut, mutta ikävä on edelleen. Nyt Hugon myötä myös tunteet nousevat pintaan herkemmin. Mummulassa Hugo tunnistaa vaarin kuvasta ja välillä käy antamassa kuvalle suukon. Vaari olisi nauttinut pienen pojan huomiosta. Hänellä olisi nyt viisi lastenlasta, joista kahta ei saanut koskaan tavata. Haikeaa oli nytkin käydä. 

Ihanaa isänpäivää jokaiselle isälle, myös omalle sinne pilven reunalle! Olette tärkeitä ❤️ 

Retkipäivä, jännittävä matka Helsinkiin

Kuten olen aiemmin maininnut, Hugo on kiinnostunut autoista, junista ja aivan erityisesti busseista. Niinpä mieheni kanssa päätimme jokin aika sitten, että vietetään yhteinen päivä Helsingissä, jonne menisimme ensin bussilla ja junalla. Keskustassa pääsisimme ihmettelemään raitiovaunuja ja kotiin menisimme metrolla ja bussilla.

Olemme jo muutaman päivän puhuneet Hugolle, että lauantaina menemme vihdoin tälle retkelle. Tänään hän intopiukena pomppi kun sanoimme, että nyt lähdetään!

Pientä retkeläistä jännittää kun ilme menee totiseksi. 

Kovasti odotetaan bussia. Toiseen suuntaan meneekin muutama, joita innoissaan osoitellaan. 

Kotoa kävelimme pysäkille, jossa saimme hetken odotella bussia. Ilme kirkastui heti kun meidän bussimme näkyi tien päästä. Hugo on matkustanut bussilla monesti ennenkin, mutta nyt kaikki tuntui jännittävän.

Ensin ihmetellään toiseen suuntaan menevään junaa isin kanssa. 

Sieltä meidän juna tulee! 

Päätimme suunnata keskustassa heti lounaalle. Paikaksi valikoitui helppo MorriSon's pizzeria & spagetteria. Kaikille tilattiin pastaa. Hugo valitsi itselleen oman suosikkinsa, Pestopastan.

Hugo käyttäytyy ravintolassa pääsääntöisesti aina hyvin. Mielestäni se on tulosta siitö, että hänet on otettu mukaan pienestä pitäen. Mihinkään myöhäisillan dinnerille en häntä veisi, mutta näin päiväsaikaan kaikki nautimme! Vaikka pasta oli hyvää, ei Hugolle se kuitenkaan maistunut kovinkaan hyvin. Parmesaani oli uusi suosikki herkku. Onneksi myös Kirsikkatomaatti maistui. Taisi väsymyksellä myös olla oma osuutensa tässä.

Päätimme mennä katsomaan Stockkan jouluikkunaa. Se on ollut minulla perinteenä jo monena vuonna. Toivon, että tästä tulisi koko perheen yhteinen perinne.

Värit ja valot ihmetyttävät 

Tonttu kiinnitti huomion, sitä kovasti osoitellaan. 

Äidin rentoutushetki kasvohoidon merkeissä 

Tässä vaiheessa minä sain hetken omaa aikaa ja hipsin varaamani kasvohoitoon Hotelli st. George spahan. Mieheni lähti Hugon kanssa kävelylle, ja samalla Hugo otti päiväunet.

Voin lämpimästi suositella sekä hotellia yöpymiseen, että sen spa palveluita! Ihanaa ja rentouttavaa. Sapan loungessa voi myös halutessaan rentoutua lasillisella shampanjaa. Itse otin vain kupin ihanaa mangon makuista teetä.

Lounge tarjoilut 

Ihana rentoutushetki arjen keskellä 

Kyllä teki hyvää! Käyn ihan liian harvoin kasvohoidossa. Pitäisi käydä ehdottomasti uudestaan. Vinkkinä viime vuodesta, Kämp collectionsilla oli huikeat joulukalenteri edut: Afternoon tea, spa hoitoja, hotelliyöt. Itse aion olla kuulolla taas joulukuussa.

Joulu tulee!

Vaikka olen ehdottomasti kesäihiminen ja rakastan lämpöä, rantaa ja aurinkoa, niin juhlapyhistä joulu on ehkä rakkain. Kun illat pimenevät on ihanaa tunnelmoida valojen kanssa. Joulukoristeet on ihana kaivaa kaapista ja tänä jouluna saan vihdoin taas kuusen kotiin! Viime joulu kun meni muuttopuuhissa.

Tällaisia ihanuuksia löytyi keskustan Vepsäläisen liikkeestä! Jäin miettimään jompaa kumpaa noista lumisadeoalloista jotka samalla ovat myös soittorasioita. Joulua ja koristeita olisin fiilistellyt pidempäänkin, mutta kotiin oli lähdettävä. Hugo alkoi väsyä, ja isänpäivää varten piti vielä illalla leipoa.

Ihanaa lauantai-illan viettoa! ❤️

Tämä muikea ilme tuli, kun matkasimme liukuportailla metroon. Jännitys väistyi innostuksen tieltä. Oli turvallista kulkea kun äiti pitää kiinni kädestä ❤️

Pieniä askeleita kovalla tahdilla!

Hugo on vasta 1v 9kk ja eilen vasta iski todellisuus vastaan. Minulla ei todellakaan ole enää pientä vauvaa, vaan taapero, joka suurella persoonallaan haluaa olla kaikessa mukana.

Tämän ison pienen pojan taidot ovat paljon isommat ja kehittyvät nopeammin kuin äiti välillä edes muistaa. Joka päivä siis koen yllätyksiä mihin rakkaani pystyy. Tänään aamulla, minä olin alakerrassa pukemassa ja Hugo isänsä kanssa yläkerrassa. Hugo huuteli minulle "kakas" (=rakas)! oi, että sydän pakahtuu uusista sanoista. Vauhdilla uuden oppimiseen kiteytyy hyvin se, kun mieheni tuli töistä eilen ja kysyi Hugolta "mitä olet oppinut tänään?". Vähintäänkin uusia sanoja opitaan, tai vanhat sanat selkiytyvät.

Viime viikolla on aloitettu uudestaan pottailu, nyt paremmalla menestyksellä kuin muutama kuukausi sitten. Silloin pelkkä ehdotus potasta sai aikaan huutoa. Nyt joka päivä on tullut aamupissat pottaan, kunhan vaan muistamme tarpeeksi nopeasti herättyämme mennä vessaan.

Olemme nyt kaksi päivää harjoitelleet vaatteiden riisumista. En edes ollut ajatellut, että sitäkin voisi tosiaan jo harjoitella. Sukkia lukuunottamatta työnsarkaa vielä riittä, mutta hatjoittelmalla oppii. Taitaa vaan vaatia meiltä kaikilta aika paljon kärsivällisyyttä.

On mukava huomata, kuinka laspi nauttii siitä, että pääsee arjen askareisiin mukaan. Hugo haluaa meillä aina laittaa pyykinpesukoneen päälle ja tuoda minulle puhtaita pyykkejä, jotka minä ripustan. Välillä telineestä kuivat pyykit menevät myös oikeaan huoneeseen ja likaiset pyykit löytävät tiensä pyykkikoriin. Tästä ainakin teemme sellaisen tavan, joka saa säilyä aikuisuuteen asti.

Entäs se puheen ymmärrys sitten, on hämmästyttävää kuinka pienen ymmärrys on suurempaa kuin voisi vielä kuvitellakaan. Välillä kokeilen sanoa jotain, ajatellen ettei Hugo ymmärrä, mutta melkein yhtä usein hän ryhtyy toimittamaan asiaa tai jollain tavalla näyttää ymmärtävänsä. Kuten juuri tänään, jolloin hän kyseli keltaisen bussinsa perään. Sanoin sen olevan laukussa, jolloin murunen suuntasi eteiseen. Hän valitsi sieltä väärän laukun, mutta se ei ollutkaan asian ydin.

Leikit saavat viikko viikolta lisää sisältöä. Aluksi kotona ja mummolassa koluttiin kaappeja ja tutkittiin muovirasioita, puuhaarukoita sekä aterimia. Sitten kiinnostuttiin autoista ja autojen liuttamisesta autoeadalla. Näiden edellämainittujen lisäksi palapelit ja erityisesti piiloleikki ovat kovassa huudossa. Heti herättyä pitäisi äidin jo mennä piiloon. Onneksi usein riittää, että menee peiton alle, josta Hugo löytää. Ja sitten nauretaan ❤️.
Kirjoja meillä on luettu ihan pienestä pitäen ja pieni lukuhetki on aina paikallaan. On ihanaa kun Hugo menee itse valitsemaan kirjakorista mieleisen kirjan ja peruuttaa syliin sen merkiksi että nyt luetaan.

Nyt kun alkaa joulu lähestyä, postilaatikkoon tulee kaiken maailman lelukuvastoja. Olin hämmästynyt, kun Hugo kiipesi tuolille ja alkoi selata kuvastoa! Hän ehkä luuli sitä kirjaksi, sillä niin innolla sieltä osoiteltiin autoja.

Lidlin lelukuvastoa oli ihmeellistä selata 

Mitä leikkejä teillä leikitään? Hugo on keksinyt kuinka kivaa on kiipeillä ihan kaikkialla. Erityisen hauskaa on kiivetä sohvan selkänojalle paukuttamaan peliä, nousta uunin alla olevan laatikon kahvan päälle sekä mummolassa kiivetä portaikon aidan päälle. Äitiin tulee vauhtia ainakin näissä tilanteissa. Se taitaa pientä keppostelijaa naurattaa.

Täällä ainakin tämä äiti rakastaa joulua ja siihen liittyviä satujen taikaa. Meille ehkä rakentuukin pieni tonttuovi ja tarina sen ympärille. Eihän Hugo siitä ehkä mitään ymmärrä, mutta saadaan ainakin yhdessä hauskaa tekemistä. Hugo saattaakin lausahtaa "höpöassu" (=höpönassu) kun äiti tai isi höpöttää hänen mielestään. Voi että sitä riemun määrää kun koko perhe leikkii yhdessä!

Ihanaa keskiviikkoa! Nautitaan arjen pienistä iloista ❤️

Automatka ja ensilumen ihmettelyä

Meidän perhe pakkasi lapsen ja kummitädin mukaan matkaan ja suunnattiin viikonlopuksi miehen ja kummitädin mummolaan Imatralle. Hugon iso-mummo oli mielissään kun kuuli, että tulemme kylään. Viime vierailusta olikin kulunut ihan liikaa aikaa.

Koetimme ajoittaa päiväunet automatkalle, mutta ei Hugo nukkunut kuin tunnin. Pysähdyimme perinteisesti Pukaron Paronilla jaloittelmaan ja ostamaan tuliaislakut. Samalla pääsin ihastelemaan myymälän sisustustavaroita.

Pääsipä Hugokin leikkipaikalla hetkeksi jaloittelmaan. Tämä oli kyllä matkan kohokohta! 

Pieni kiukku meinasi tulla kun oli lähdön aika, mutta onneksi kiukut menevät aika nopeasti ohi. Mielenkiintokin yleensä suuntautuu muualle. 

Perille päästyämme ensin vähän jännitettiin iso-mummon tapamista, mutta jo muutamassa minuutissa ujous oli tuessään ja puheen pälpätys sekä piiloleikki alkoi.

 Ruoan jälkeen pääsimmekin ulos ihmettelmään lunta! Viime talvena Hugo pääsi jo vähän tepastelemaan lumessa sekä nauttimaan pulkkailusta, mutta tänä vuonna touhuilua on taas enemmän. Enkä usko hänen muistavan kauheasti viime talvesta. 

Lumipallot olivat hauskoja. Oli hauska seurata isän ja äidin lumisotaa. Ai että nauratti, kun pehmoinen lumipallo osui. 

Hugo ei tuntunut olevan moksiskaan lumesta tai jäästä. Jäällä liukastelu nauratti kovasti ja tasapaino oli yllättävän hyvää. Äidillä sitä vastoin oli enemmän hankaluuksia pysyä pystyssä.

Kotimatalle lähdettiin taas päiväuniaikaan. Saimme hieman venytettyä unia, ja unimatti tulikin heti auton lähdettyä pihasta. Tällä kertaa Hugo onneksi malttoi nukkua kaksi tuntia.

Uni maittaa hyvin kun on leikitty pihalla ja syöty hyvin 

Eipä paluumatka mennyt ihan kuin suunniteltiin. Heräsipä Hugo juuri sopivasti nähdäkseen, kuinka piipaa auto pysäytti isin ylinopeuden takia. Oli kyllä huonoa tuuria, että poliisi sattui ajamaan juuri vastaan tutkan kanssa, kun mieheni ohitti edellämme hitaasti menevän auton. Mutta vaikka ylinopeutta oli vain muutama sekunti, oli se silti sakon paikka.

Onneksi asiaa ei jääty murehtimaan. Pysähdyimme hetken kuluttua Antik Anna kahvilaan ja tarttuipa sieltä Hugolle yksi pieni bussi lisää, josta pienet kädet eivät halunneet luopua edes maksun ajaksi. Löysinpä minäkin ihanan glögipullon.

Löysinpä minäkin jotain itselleni! En niin välitä alkoholillisesta glögistä ja marlin alkoholitonkin alkaa tökkimään. Tälle on suuret odotukset! 

Vaikka vuodenajoista kesä on ehdoton suosikki, on talvessa parasta jouluvalojen tunnelma, joulukoristeet ja villasukat ❤️

Ihanaa sunnuntain loppua ja alkavaa viikoa😘