torstai 30. huhtikuuta 2020

Puhdasta riemua ja ideoita etsimässä

Minut onnelliseksi tekee nähdä oman poikani puhdasta riemua ja kuulla riemun kiljahduksia.

Tällä kertaa puhdas riemu tuli saamastamme kauko-ohjattavasta kilpa-autosta. Eihän Hugo sitä vielä osannut kunnolla ajaa, kunhan näppäili ohjainta, mutta kun isi (joka muuten oli vähintään yhtä innoissaan lelusta kuin poika) ohjasi autoa niin Hugo pomppi ja nauroi. 

Sainpa onnekseni taltioitua lisää riemua kun hän itse ohjasi autoa. 

Edellisen kerran tällainen suunnaton riemu ja pomppiminen tapahtui kun otimme pihaleluja talven jäljiltä varastosta. Törmäsimme saippuakupliin. Ne vaan jaksaa kummastuttaa ja ihastuttaa. Niitä on ihmeellistä seurata, kiva puhaltaa eteenpäin ja hauska koettaa rikkoa. Miten upea on pieni tutkiva mieli.

Pyrin siihen, että meille ei tällä hetkellä hankittaisi mitään hetken viihdykettä, vaan jos jotain hankitaan, olisi se pitkäaikaista ja laadukasta. Otan vinkkejä vastaan jos sinulla on kokemuksia esim. Bobblesseista tai muusta liikuntaan liittyvästä jota voi vaikka kaatosadepäivinä hyödyntää energian purkuun. Myös luovaan leikkiin inspiroiva rekvisiitta kiinnostaa.

Näitä toivoin löytäväni lapsi messuilta, mutta nyt kun fyysiset messut siirtyvät. Täytyy katse siirtää virtuaalimessuihin (13.-17.5.) tai elokuuhun kun varsinaiset messut pidetään. Mielellään haluaisin hypistellä tuotteita, jotta saa kokonaiskäsityksen.

Jos messut kiinnostavat, minulla on vielä käynnissä yhteistyössä Messukeskuksen kansss messulippu-arvonta on 15.5. asti. Käy osallistumassa! Arvontaan pääset tästä.


tiistai 28. huhtikuuta 2020

Miten kasvattaa onnellinen lapsi

Tänään ajaessani töihin, satuin kuulemaan eräältä radiokanavalta, kuinka he puhuivat lastenpsykiatrian erikoislääkäri Jari Sinkkosesta ja hänen uudesta kirjastaan ONNELLINEN LAPSI.
Olen tavallaan Sinkkos-fani, sillä hänellä on paljon hyviä argumentteja kasvatuksesta ja kiintymyssuhdeteoriasta. Mikä tärkeintä, hän puhuu asiat tiivistetyn selkeästi. Ei jää arvailujen varaan mitä hän ajaa takaa. Neuvot ja niksit ovat selko suomea. Toki kaikella on kääntöpuolensa ja hänenkin ajatuksensa osittain ovat vanhanaikaisia ja kaipaisivat mielestäni hieman päivitystä.

Noh, palatakseni Sinkkosen tuoreeseen opukseen, jonka ajattelin hankkia joko ihan kirjana tai kuunnella e-kirjana, mielenkiintoinen takakansi jo antoi osviittaa mitä opus sisällään pitää. 

Ote kirjasta: "Lapsi ei ole onnellinen silloin kun hänen tieltään poistetaan kaikki mielipahaa aiheuttava. Toisaalta kovuutta hakemallakaan ei onnellisuutta aikaansaada. Vaihtuvia kasvatusmuoteja seuraamalla menee sekä vanhempi että lapsi päästään pyörälle." 

Tämäkin jo todentaa, että vaikka kasvatus ei ole raketti tiedettä ja maalaisjärjellä selviää pitkälle, voi monessa asiassa mennä pieleen. Nykyään on niin monta" trendiä", mitä vanhemmuudessa noudatetaan. Ja minulla on sellainen tunne, että vanhemmat, joilla ei ole kokemusta lapsista, voivat olla aika helposti trendien vietävissä. 

Mielestäni vanhempien tärkein tehtävä on tuottaa lapselleen pettymyksiä. Lapsi oppii  näin turvallisessa ympäristössä tunnistamaan ja käsittelemään tunteita. Lapsi ei automaattisesti opi tunnetaitoja eli ei voida ajatella että aika ja ikä hoitavat homman tai ne opitaan puoli huomaamatta. Olen töissä huomannut, että aika monet vanhemmat hieman jopa pelkäävät lapsiaan ja tekevät kaikkensa, etteivät tuottaisi pahaa mieltä ja kyyneleitä. Luulen, että tästä syystä lapsilla tuntuukin olevan enemmän ja enemmän valtaa kotona. Lapset haluavat paljon ja oppivat kyllä haluamaan lisää. Laspia tulisikin kasvattaa sen mukaan mikä on oikein ja mikä väärin, eikä sen mukaan mitä ajatellaan lapsen haluavan. 

Meillä Hugo ei päätä tärkeistä asioista, kuten milloin syödään, mennään nukkumaan, laitetaanko kypärä pyöräillessä tai milloin lastenohjelmia on katsottu tarpeeksi. 
Sellaisiin asioihin hän kuitenkin voi vaikuttaa kuten mitä lastenohjelmaa haluaa katsoa, haluaako sinisen vai keltaisen paidan tai paljonko syö. Pahaa mieltä tulee tasaiseen tahtiin, mutta syli ja rauhoittava selittävä puhe auttaa. Aina Hugo ei huoli syliin vaan kiukkuaa ja heittää tavaroita. Silloin koetan pitää omat hermot kurissa ja kärsivällisesti selittää asioita. Tai vain istun lattialla, jotta olen lähellä. 

Lyömistä meillä kiukun yhteydessä tapahtui (ja muutenkin), mutta joka kerta olen ottanut kädestä kiinni ja sanonut napakasti sanoin, että ei saa lyödä. Nyt noin kuukauden kahden päästä voin ilokseni todeta, että lyöminen on pois jäänyt. Välillä tuntui, että loppuuko se ikinä. Pitkäjänteisyys kyllä palkittiin. 
Meidän onnellinen poika, kun sai itse valita mieleisen pallon ❤️ Pipsa possu on vielä aika pop! 


sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

Donitsien testailua pääsiäistä varten

Törmäsin aivan ihanaan reseptiin. Sitähän oli pakko kokeilla, nimittäin suolakinuski minidonitsit. Tykkään niiden minikoosta, sillä silloin niitä todellakin voi syödä paremmalla omallatunnolla enemmän. Pienen koonsa myötä ne ovat myös pieniä suupaloja, joten ne eivät myöskään sotke.
Donitsit voi myös halutessaan tehdä isompina. En ole hankkinut vuokasprayta, joten öljysin vuoan talouspaperin avulla. 

Kinuskin olisi voinut tehdä puolikkaalla ohjeella, sillä näiden minien jälkeen kinuskia jäi yli. 

Resepti löytyi Annin uunin sivuilta.
Aion kokeilla myös minttusuklaa kuorrutteella. Uskon, että meidän perheessä tulee aika hitti. 

lauantai 25. huhtikuuta 2020

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa

Kevät on kyllä ihanaa ja ihmeellistä aikaa. Vaikka maailman meno myllertää, luonto heräilee samoin voimin kuin joka vuosi. Vaikka olen ehdottomasti kesä-ihminen, on kevät aivan ihastuttavaa aikaa.

Talvi kun ei ollut hääppöinen, pikemminkin puolivuotta kestävä marraskuu, on erittäin piristävää ja tervetullutta nauttia perheen kesken luonnon ihmettelystä. 

Minä kammoksun ötököitä, mutta pienen ihmetteliän kanssa sekin sujuu. Muurahaiset eivät ole onneksi inhokkilistan kärjessä. Niiden vipellystä Hugo jaksoi katsoa minuutti tolkulla.

Minusta on tärkeää, että lapseni oppii nauttimaan luonnosta ja sen tarjoamasta aktiviteetista. Meidän oma HopLop löytyykin lähimetsästä. Kun vaivautuu vähän syvemmälle tutkimaan, löytyy ihania kallioita jonne kiivetä ja jonne voisimme mennä retkelle eväiden kanssa. Hugo osaakin aika ketterästi liikkua, eikä ihan heti kaadu joka juurakon jälkeen. 

Olen itse kasvanut lähellä luontoa ja takapihaltamme pääsi suoraa metsään puuhamaan. On ihana voida tarjota Hugolle samaa. 

Lähi ojassa olikin yllätys, sieltä löytyi kolme rypästä sammakonkutua. En ole vuosiin enää ojissa sitä nähnyt. Omassa lapsuudessa sitä oli paljon ja sitä kerättiin purkkiin. Nyt vaan toivoo, että se vähä mitä on, saa olla rauhassa. 

Espoo on kyllä ihana paikka asua, kun luontoa vielä on lähellä. Näimmepä vielä rusakon pomppivan kävelytien toisella puolella pensaikossa. Rusakko päästi meitä vähän matkaa lähestymään, ennen kuin käännyimme ja annoimme sen olla rauhassa. Saattaapa joskus peura tai pari käyskennellä aamu- tai ilta varhain meidän takapihalla. Tiedän kyllä, että ne voivat olla kauhea riesa ja levittää punkkeja. Siltikin on upeaa saada elää näin lähellä luontoa. 

keskiviikko 22. huhtikuuta 2020

Uranvaihto haaveena

Olen jo jonkin aikaa pyöritellyt mielessäni alanvaihtoa, tarkemmin sanottuna jo ennen pojan syntymää. Silloin se tosin oli lähinnä ohi menevä ajatus silloin tällöin. Vasta äitiyslomalla, kun sain töihin etäisyyttä, aloin ihan tosissani miettiä, että mitä jos. Töihin palattuani elokuussa tunne on vain voimistunut.

Viimein maaliskuussa tein sen ratkaisevan askeleen ja hain kevään yhteishaussa kouluun. IIIK miten jännittävä! Samaan aikaan olen kauhussani kuinka opislelut sujuisivat työn ohella, mutta samaan aikaan olen aika innoisani. Vielä ei tietenkään ole varmaa tuleeko haaveista totta, sillä matkassa on vielä ainakin yksi este. Nimittäin pääsykokeet.

Koronan takia pääsykokeita ei järjestetä kuten oli suunniteltu, vaan nyt pääsykoe mitä ilmeisemmin tapahtuu etänä. Siitä on reilusti yli kymmenen vuotta kun viimeksi olen ollut pääsykokeissa, saati koulussa. Ja nyt pitäisi perhe-elämä sekä työt yhdistää siihen. Olen alustavasti ajatellut, mikäli näistä haaveista nyt edes tulisi totta, että alkuun tekisin työn ohella ja jossain vaiheessa jäisin opintovapaalle. Mutta sitä mietitään sitten JOS edes pääsen kouluun.

Hieman esimakua saan koulun, perheen ja työn yhdistämisestä, kun teen ensi maanantaista alkaen yhden kurssin Kaakkois-Suomen (xamk) ammattikorkeakoulun kautta. Jos pääsen yhteishaussa sisään, saan sen hyväksiluetuksi ja jos en, se odottaa seuraavaa kertaa. Voin myös odotellessa tehdä avoimen kautta lisää kursseja.

Kuulen mielellään kommenteissa tai yksityisviestillä kokemuksia uranvaihdosta.
Mielestäni tämä Hugon eilinen kalliolle kiipeäminen sopii hyvin kuvaamaan omaa matkaa kohti unelmia. Alkuun haparoivaa, mutta kun saa juonesta kiinni, se sujuu. Ja miten ylpeänä sitä ollaan kun päästään ylös asti. 


lauantai 18. huhtikuuta 2020

Lippuarvonta Lapsimessuille

ARVONTA! Ihania uutisia koronan keskelle piristämään.
Saan arpoa teille kaupallisessa yhteistyössä Messukeskuksen kanssa kaksi lippua Pohjoismaiden suurimpaan koko perheen tapahtumaan 21.-23.8.2020.

Osallistut arvontaan kommentoimalla mitä sinä odotat eniten messuilta. Arvon onnekkaat voittajat 15.5.

Nähdään elokuussa messuilla ❤️

keskiviikko 15. huhtikuuta 2020

Herkullinen iltapala

Meillä arvostetaan nykyään arkena ruoan laitossa helppoa ja nopeaa. Kun siitä saadaan vielä terveellistä, on hyvä kombo valmista.

Tässä meidän luotto iltapalan ohje kahdelle :

4 munaa
1 chili 
Kaksi kourallista kirsikkatomaatteja 
Basilikaa (tuore tai pakaste) 
mausteita 
Leikkelettä 


Sekoita kaikki ainekset basilikaa ja tomaatteja lukuunottamatta keskenään. Laita kuumalle pannulle ja paista. Ennen kääntämistä lisää basilika ja tomaatit. Sammuta levy ja anna kypsyä jälkilämmöllä hetki. 


tiistai 14. huhtikuuta 2020

Pääsiäisen pitkät vapaat, perhe - elämää parhaimmillaan

Meidän perheessä on nyt taidettu löytää tasapaino ja rauha ihan vaan kotona oloon. Alkuun ainakin meitä aikuisia ahdisti se, ettei tavalliseen tapaan voi tulla ja mennä joka paikkaan. Toki odotan sitä, että voidaan taas tavalliseen tapaan nähdä isovanhempia ja mennä leikkitreffeille yms. Mutta aika ihanaa olla ja nauttia yhteisestä arjesta. 
 
Hyvien säiden ja oman pihan ansiosta tämä on varmasti ollut helpompaa. Meillä kyllä tekemistä riittää ihan tässä omassa lähiympäristössä sekä sisällä niin paljon kun vaan jaksaa ja viitsii kehitellä. 

Olemme miehen kanssa jaksottaneet aamu- ja ilta rutiineja, jotta molemmat saavat hengähtää tai nukkua, varsinkin viikonloppuisin, aamulla pidempään. Unohtamatta tietenkään sitä tärkeää koko perheen yhteistä aikaa.

Hugon yhdeksi uudeksi lempipuuhaksi on muodostunut muovailu. Siihen hän toki tarvitsee paljon apua, mutta ainakin on innokas. Tuntuukin, että ennemmin minä muovailen ja Hugo antaa ohjeita. Mutta siitähän se sitten lähtee. 

Minusta muovailuvahoissa on aina inhottavaa ollut se, että ne ovat tahmeita, jäykkiä ja kuivuvat helposti. Ystäväni suosituksesta päädyin kuitenkin ostamaan alkuvuodesta Tigerista paketin. Paketissa oli omissa purkeisa neljää eri väriä sekä välineitä muovailuvahan työstämiseen. Oli muuten edullinen sijoitus, näin kokeiluun. Näitä muovailuvahija ilmeisesti pitäisi löytyä valikoimasta koko ajan. 

Ensinnäkin, muovailuva tuntuu ihanan pehmeältä. Se ei tahmaa käsiä eikä pöytää. Toiseksi, jopa pienen lapsen on helppo työstää sitä sen pehmeyden vuoksi. Pakkauksen mukana tulevat pienet purkit taas takaavat sen, että muovailuvaha ei kuivu ja ne saa siististi pakattua pois. Meillä tosin keltainen purkki oli jäänyt raolleen kuukausi sitten. Siinä ajassa se sitten oli ehtinyt kuivua. Muiden purkkien kanssa tuleekin olla tarkempi jatkossa. 

Hugosta on myös tullut saunoja. Poika innostuu heti kun kysytään mennäänkö saunaan. Hänestä on ihanaa istua löylyssä ja heittää pieniä määriä vettä kiukaalle. Myös veden lotraaminen itsensä ja meidän päälle on hauskaa. Erityisesti vettä pyydetään selän ja pään päälle. Tuleehan siinä mukava vilvoitus. Mukana täytyy myös olla saunajuomat ❤️. 


Ihanaa viikkoa ❤️

Ps. Lähiaikoina tulossa kiva arvonta 

torstai 9. huhtikuuta 2020

Ruoan laitto koronan aikaan

Korona on viikoissa laittanut maailman ja meidänkin elämämme sekaisin. Kiitollisia toki olemme siitä, että olemme terveitä ja ainakin toistaiseksi lomautukset eivät meitä uhkaa. Mieheni tekee etätöitä ja me Hugon kanssa menemme edelleen arkisin päiväkotiin.

Olemme aina tehneet pääsääntöisesti kotiruokaa, mutta nyt kun mieheni ei syö lounasta työpaikalla, menekki on suurempaa. Koetamme myös välttää turhaa kaupassa juoksemista, joten haasteena on entistä tarkempi kauppalistan- ja suurempien ostosten teko.

Tuntuu, että meidän perheen ruoat koostuvat makaronilaatikosta, jauhelihakastikeesta ja lihapullista. Ei ihme, että välillä ahdistaa ruoan laitto tai kauppalistan miettiminen. 

Ystäväporukan whats app ryhmässä jaoimme vinkkejä karanteeniruokailuun ja mitä ihania vinkkejä sieltä tulikaan! Valtavasti sellaisia reseptejä mitä en edes tullut ajatelleeksi. Nyt on helpompi alkaa koostamaan tulevien parin viikon listaa.

Meidän ruokalistassa tällä viikolla oli mm. Kanaa ja kasvisnyytit grillissä. 

Cobb salaatti, linssikeittoa, kasvislasgne, täytetyt paprikat, pyttipannu ja munakasrulla kasvistäytteellä. Pääsiäiseksi lammasta padassa. Cobb salaattia lukuunottamatta meidän taapero syö samaa ruokaa meidän kanssa. 

Munakasrulla oli niin hyvää, että pakko jakaa resepti. 
Munakasrulla kolmelle 

4 munaa
2dl maitoa vesi seosta
1/2 dl vehnäjauhoja
Uuniin pellille leivinpaperinpäälle ja seos uuniin 20min 150 astetta.

Täyte : Kesäkurpitsaa, porkkanaa, pinaattia sipulia ja aurinkokuivattu tuorejuusto puoli rasiaa, Loraus kermaa että seokset saa juoksevaa.

Täyte levitetään hyytyneet pohjan päälle ja pohja kääritään rullalle. Laitetaan vielä uuniin 15min. ja 180 astetta. 




keskiviikko 1. huhtikuuta 2020

Taaperollani on uhma!

 Meidän vahvatahtoinen ja hyväntuulinen taaperomme muuttuu ajoittain tavaroita paiskovaksi, vanhempiaan lyöväksi ja kaikkeen tyytymättömäksi riiviöksi. Meidän perheeseen on siis saapunut kaikkien vanhempien kauhu, uhma.

Uhma on tehnyt tuloaan jo useamman kuukauden, se alkoi hivuttautua taaperomme käyttäytymiseen loppuvuodesta ja on salakavalasti lisääntynyt hiljattain. 

Nyt näin korona aikaan, jolloin pitäisi vietää aikaa enemmän vain perheen kesken ja välillä pidempiä aikoja sisällä ja mahdollistaa isille etätyöt, on saanut sisäisen monsterin Hugolla heräämään oikein kunnolla.

Läpsäisyt ja raapiminen kasvoista tapahtuu yleensä aina yht'äkkiä ja ilman sen suurempaa varoitusta. Joka kerta otamme kädestä kiinni ja sanomme napakasti, ettei saa lyödä. Toistaiseksi melkein aina Hugo vain nauraa. Onneksi tilanteita ei ole paljon per päivä, eikä aina päivittäinkään, mutta toivottavasti tapa saadaan nopeasti kitkettyä. Helpottavaa on, että kavereiden kanssa ei ole tätä ongelmaa.

Kun puuhailemme aktiivisesti yhdessä kotona, on tällaisia tilanteita huomattavasti vähemmän. Eilen illan aktiviteettina oli pullan leipominen. Oli ihana seurata kuinka Hugo oli ylpeä omasta osaalistumisestaan sekoitukseen ja taikinan vaivaamiseen. Lopuksi hän ilmoitti, että leivotaan sämpylöitä. Mistähän se idea tuli? Ehkä mummolassa on ollut puhe. Joka tapauksessa ajattelin, että seuraavaksi kokeilemme sitten sämpylöitä. Ehkäpä jo tällä viikolla.