Kolme viikkoa synnytyksen jälkeen

Nyt on kulunut kolme viikkoa synnytyksestä. Vaikka synnytys oli kaiken kaikkiaan korjaava kokemus edellisen kiireelliseen päätyneen sektion vuoksi, ei tämäkään synnytys mennyt ihan ongelmitta. 

Tai itse synnytys meni, mutta palautuminen ei sitten mennytkään. Toki ulkoisesti palautuminen oli nopeaa ja liikkuminen helpompaa heti kuin sektiossa, mutta pitkäaikaiseksi vaivaksi minulle jäi virtsatietulehdus josta minulla on edelleen antibiootit. Tulehduksen lisäksi minulla oli melkein kaksi viikkoa vaivana se, ettei virtsarakko tyhjentynyt ja näin ollen myös tulehdus oli ja pysyi.

Tätä viimeisintä antibioottikuuria on enää jäljellä vuorokausi ja vasta nyt alkaa tuntua siltä, että vaivat ehkä helpottavat. Huomenna aamulla käyn antamassa labraan näytteen joka toivottavasti on puhdas.

Mitenkäs vauvan kanssa sitten menee? No hän on ihana ja helposti tyytyväinen. Nyt tosin on ollut vatsavaivoja, joiden epäilen johtuvan minun antibioottikuuristani. Hänen vatsansa ei myöskään ole toiminut neljään päivään, josta olen huolissani. Kävimme lääkärissä ja hän neuvoi vatsan hierontaa, jalkajumppaa sekä lämmintä kylpyä. Hierontaa ja jumppaa olimme jo kokeilleet monena päivänä, mutta nyt sitten testattiin myös lämmin kylpy.

Lääkkeitä lääkäri ei suositellut näin pienelle, mutta kuulemma apteekin mallasuutetta voisi kokeilla. Tästä nyt sitten on kuitenkin ristiriitaista tietoa, sillä mallasuute sisältää viljaa ja niitä ei vielä näin pienen vatsa kestä. 

Sain varattua vyöhyketerapian huomiselle,  toivottavasti siitä löytyisi apu. Hugon vauva aikana siitä oli apua vatsavaivoihin.

Tytölle tyypillistä oli, että vatsa toimi joka toinen päivä ja edellisellä viikolla ei neuvolassa kommentoitu siihen mitenkään. Nyt kuitenkin vatsa näyttää olevan varsinkin aamusin todella kipeä.

Isoveli on aivan haltioitunut pienestä ja haluaa suukottaa sekä silittää siskoa usein.

Pelkäsin ihan turhaan, että Hugo ei tykkäisi vauvasta tai haluaisi vahingoittaa vauvaa. Ihanampaa ja huolehtivampaa isoveljeä saa hakea.

Vauvan tuloon kyllä hän reagoi kiukuttelemalla meille. Mutta koitamme miehen kanssa kasvattaa pinnaa ja ymmärtää toista. Onhan tämä iso elämänmuutos. Olenkin kysynyt Hugolla kiukun sattuessa että harmittaako kun meillä on vauva. Vastaus on ollut aina "Ei". Mutta kun kysyn harmittaako, että äiti ei ole niin paljon hänen kanssaan, niin vastaus on aina "joo".

Olenkin yrittänyt joka päivä saada kahdenkeskistä aikaa. Oli se sitten puistoon meno tai iltakylvetys. 

 Ylpeä isoveli ❤