sunnuntai 25. lokakuuta 2020

Koulutyöt painaa päälle

Nyt on ensimmäiset 15 opintoviikkoa takana. Niihin sisältyi yhden kokonaisuuden sisään kolme kurssia. Tämän lisäksi kävin vielä matematiikan valmentavan kurssin. Kaksi tenttiä ja yhden kurssin tehtävät palautettu. Vielä viikko huilia ja sitten alkaa uusi opintokokonaisuus. Ä


Viimeisenä palautin työnhakuvidon. Lykkäsin tämän videon tekoa niin pitkään kuin mahdollista. Sen tekeminen nimittäin oli ihan kamalaa! Tuli otettua noin 35 otosta, ennen kuin sain lopulta ihan hyvän otoksen. Noh, nyt se ainakin on tehty! Tenttien tuloksia sitten vaan odotellaan ja toivotaan vähintään 3 arvosanaa.

Matematiikan valmentavan kurssi meni läpi, mikä oli yllättävää, mutta tietysti iso helpotus!

Maanantaina on pääsykokeet ja marraskuun alusta alkaa viimeisen rutistus koulutehtävien kanssa. Sitten onkin aika keskittyä kunnolla perheen yhteiseen aikaan ❤️.  






sunnuntai 4. lokakuuta 2020

Korvapuustipäivänä Kinuskipullia!

Aloin himoitsemani jo alkuviikosta pullaa, eikä mitä tahansa pullaa, vaan @Adabakes Kinuskipullia.
Noh, koska edellisestä leipomisesta on jo aikaa, niin lauantain vieraiden kunniaksi ajattelin pyöräyttää näitä testiksi ja ihaniahan niistä tuli! Näitä riitti seuraavallekin päivälle, joka sopivasti sattui olemaan Korvapuustipäivä. 

Pullataikinan päällä voita, Ceylonkanelia ja itse tehtyä suolakinuskia. 

Pitko rullalle ja vuokiin! Hieman kinuski tursusi välistä, mutta leikatulla palalla pyyhäisin palaan mukaan kinuskia ennen kuin asettelin ne vuokaan.

Ohje löytyy Instasta @adabakes, mutta jaan sen myös tähän. 

Pullataikina (n. 20 kpl)

2.5 dl maitoa
1pss kuivahiivaa 
1 dl sokeria 
1,5 tl kardemummaa 
0,5 tl suolaa
muna
75g voita
6-7 dl vehnäjauhoja 

Lämmitä maito n. 42 asteiseksi ja sekoita hiiva joukkoon. Lisää kardemumma, sokeri, suola, muna ja puolet jauhoista joukkoon ja sekoita. Lisää taikinaan loput jauhot vähitellen. Minulla ei mennyt koko 7 dl, olisinkohan käyttänyt yhteensä 6dl. Vaivaa taikinaa hetki ja lisää sulatettu voi. Tässä lisäsin vähän jauhoja ja vaivasin taikinaa n. 8min. Alkuperäisessä ohjeessa oli 15min. Anna kohota vedottomassa ja lämpimässä paikassa 30-45 min. 

Täyte 

2dl kuohukermaa 
2dl fariinisokeria 
0,75 tl sormisuolaa 
2tl Ceylonkanelia 
1 rkl sokeria 
50g voita

Keitä kerma ja fariinisokeri kattilassa ohueksi kinuskiksi n. 8min. Lisää sormisuola joukkoon. Kun taikina on kaulittu levyksi, levitä sulatettu voi taikinan päälle (minulla ei mennyt koko 50g, vaan ehkä puolet). Lisää kaneli ja sokeri sekä puolet kinuskista (loput laitetaan valmiiden pullien päälle). Rullaa pötkö kiinni ja nipistele saumakohta kiinni. Leiklaa n. 2,5 cm paloja ja laita ne vuokiin lappeelteen. Anna kohota. 20min liinan alla. Lisää n. 0,5rkl murutaikinaa pullien päälle ennen uuniin menoa. Paista 200 asteessa 15min. pullia ei voidella. 

Mururaikina

50g voita
0,75g sokeria
1,5 dl jauhoja 
1tl vaniljasokeria 

Nypi paloitellun voin sekaan sokeri, jauho ja vaniljasokeri. 

Kun pullat tulevat uunista, lisää päälle murutaikina ja loput kinuskit. Nauti!! ❤️

perjantai 2. lokakuuta 2020

Pimeän pelko: opittua, perinnöllistä vai kuuluu kehitykseen?

Minä olen pienenä pelännyt pimeää. Se ei ole aikuisiälläkään laantunut, vaikka osaan järkeillä, ettei mörköjä ole olemassa. Tieto kuitenkin lisää tuskaa, sillä kaikkea muuta pahaa on, jolloin jopa toivoo, että ne möröt olisivat pahinta mitä voi olla.

En edelleenkään tykkää mennä ulos pimeällä, tai edes oman kodin yläkertaan jos olen jo alakerrassa nukkumassa (ja mies ei olisi kotona). Myös kaikki rasahdukset saavat minut pelkäämään ja mielikuvituksen laukkaamaan. Jos mielikuvitusta ei muuten ole, niin tällöin sitä kyllä löytyy. Mökillä olikin kiva käydä huussissa pimeän aikaan!
Mummo osti Joseph pupuyövalaisimen Hugolle kun hän syntyi ❤️

Meidän pallero huutelee yöllä pelkäävänsä, joten sen sijaan, että hän tulisi meidän väliimme, toinen meistä (nyt kuukauden ajan mieheni, kiitos selkäkipuni) menee Hugon lattialle patjalle ja unet jatkuvat sillä. 
Uni maistuu kun yövalaisin valaisee

Olen pohtinut tätä pelkäämistä. Pelkääkö oikeasti, vai olemmeko vahingossa syöttäneet tämän pelkäämisen hänelle. Osasiko hän itse sanoa pelkäävänsä vai sanotimmeko me "Pelkäätkö sinä? " tyyppisesti ja hänpä keksi, että näin saadaan äitiin tai isiin vauhtia. No, niin tai näin, nyt kokeilemme auttaako kunnon yövalo (ihanista ihanin) pitämään möröt loitolla. Hänkin kyllä kuuntelee kaikkia mahdollisia ääniä ja huutelee "Mikä se oli!??". Pahaksi onneksi pihan yksi ränneistä tiputtelee vettä hänen ikkunansa alla ja siitähän kuuluu kiva ääni aika kovaa. Sitä olemme kyllä käyneet ihmettelemässä ulkoa asti.

Luin, että tavallisesti pimeänpelko alkaa noin 3-4 vuoden iässä. Meillä se alkoi siis vähän aiemmin. Tärkeää on myös, että pelkoa ei vähätellä, senpä takia me olemme aina lohuttamassa ja kertomassa mistä eri äänet johtuvat. Tämän valon päällä pitäminen läpi yön (tai ainakin siihen asti, että toinen meistä menee hänen huoneeseensa nukkumaan) onkin tarkoitus olla turvana ja näyttää, ettei mitään pelättävää ole. Muutamana yönä Hugo onkin herännyt ensimmäisen kerran vasta 04-05 maissa, mikä on aika ihanaa. 

Välillä käy jopa niin hyvä tuuri, että pikkumies nukkuu koko yön heräämättä. Aika harvoin, mutta silti! Ja ilman vaippaa mennään myös öisin. Muutamat vahingot on sattuneet, mutta ne voi laskea yhdellä kädellä. 

Ihanaa viikonloppua ❤️