Se ei todellakaan ollut helppo taival ja vielä vuosienkin jälkeen osa asioista jäi kaivelemaan, vaikka kyllä korvikkeellakin kasvoi ihana reipas napero. Kyse onkin lähinnä omista ennakko odotuksista ja siitä miten olisi asioiden halunnut menevän.
Nyt ainakin himpun verran enemmän tietoa saaneena ja kantapään kautta monta asiaa oppineena, koin olevani hieman paremmin valmistautunut imetykseen. Ja ainakin nyt tiesin mistä hakea apua.
Nyt olin saanut ennakkoon raskausaikana ajan neuvolan imetysohjaajalle. Kävimme läpi eri imetysasentoja, otetta millä tukea vauvaa ja keskustelimme edellistä kerrasta. Lisäksi hoitaja sanoi, että voisin varata ajan uudelle käynnille heti vauvan synnyttyä. Käynnistä jäi hyvä fiilis ja luotto asioiden onnistumiseen tällä kertaa.
Synnärille otin oman Lola&Lykke pumpun. Viimeksi minulla oli Aventin jolle en herunut ollenkaan missään vaiheessa. Lisäksi ahdisti se, että piti istua pistorasian vieressä. Nytkin halusin sähköisen pumpun, mutta ehdottomasti langattoman. Lola&lykke merkistä olin kuullut paljon ja koska sen ominaisuudet vakuuttivat, päätin hankkia sen.
Tämä oli kyllä ihan oikea valinta minulle. En edelleenkään heru pumpulle paljoa, mutta paremmin kuin edelliselle.
Loistava tuote, jonka myös otin sairaalaan mukaan, oli Emman alipainepumppu (sain tuotteen yhteistyönä Lastentarvike liikkeen kanssa). Loppuraskaudesta käytin pumppua stimuloimaan maidontuotantoa (neuvo RADI hoitajalta). Minulla tämä toimii nyt paremmin kuin pumppu (aluksi ei herunut tälläkään kovin paljon). Nyt kerran yössä laitan alipainepumpun toiseen rintaan kun syötän toisesta, niin pumppu täyttyy kivasti. Ei täyteen, mutta 2-3 kerralla saan pakastettua yhden syöttökerran maidon pussiin.
Alkuun maitoa tuli vain vähänKun vauva syntyi, Sain hänet heti rinnalle kokeilemaan imemistä. Esikoisen kanssa olin muutamia tunteja heräämässä ja näin ollen ihokontaktia ei samalla tavalla päässyt heti syntymään. Nyt vauva oli melkein koko ajan sylissä.
Rinnat kipeytyivät taas ihan älyttömän paljon ja ensimmäisen päivät imettäessä oli yhtä tuskaa. Nännit olivat kosketusarat ja vereslihalla. Imuotetta muutamakin kätilö katsoi, muttei oikein kommentoinut. Onneksi olin ottanut omat rasvat mukaan, ilman niitä en olisi selvinnyt (enkä ilman sairaalan antamaa rintakumia).
Olin odottanut, ettei rintakumia olisi tarvittu tai että imetys ei sattuisi, kun kaikkialla aina sanotaan, että imetyksen ei kuulu sattua. No se sattui ja ihan älyttömän paljon! Imuote kuitenkin oli kunnossa kun sitä lopulta katsottiin sairaalan sekä neuvolan imetysohjaajan toimesta. Onneksi rintakumin ja voiteen avulla nännit paranivat, rintakumista päästiin eroon ja rasvaakin käytetään enää harvakseltaan ❤.
Meidän imetystaival voi hyvin, vauva on täysimetyksellä ja painoa kertyy hyvin, vaikka alkuun näytti siltä että lisämaitoa tarvitaan. Onneksi se oli vai alku. Jo sairaalassa pääsin siihen, että lisämaitona annan omaa pumpattua maitoa. Kotona pääsimme sitten tästäkin eroon.
En usko, että ilman kovaa taustatutkimusta olisimme nytkään täysimetyksellä. SIllä ilman tietoa siitä, mistä neuvoja hakee, en olisi esimerkiksi osannut kysyä saako maidon määrää nostettua omin toimin (saa kyllä).
Imetyksen haasteista puhutaan mielestäni ihan liian vähän ja tiedon etsimisen ja oikeiden kysymysten esittäminen jätetään äitien harteille. Miten uusi äiti ilman kokemusta voi osata itse kysyä. Minäkin luulin, että minulta ei vain maitoa esikoisen kanssa tule (voihan olla näinkin, mutta ehkä siihen olisi voinut apua löytyä).
