Super herkulliset kookospallot ilman sokeria

Torstaina iski makeannälkä, mutta koska olen Miamin reissuun asti päättänyt olla ilman herkkuja (tai ainakin kovasti yritän), pistin kokeiluun sokerittomat kookospallot.

Näiden tekeminen oli helppoa ja lopputuloksena oli super herkullinen herkku.

Palloja varten tarvitset:

8-10 taatelia (itse käytin taateleita puristettua levyä)
2,5 dl kaurahiutaleita
0,5 dl kookosöljyä (jos ei välitä kookoksen mausta, löytyy kookosöljyä neutraalin makuisena)
1 rkl sokeritonta kaakaojauhetta (minä käytin foodinin raakakaakaojauhetta)
3 rkl vahvaa kahvia (minä unohdin lisätä tämän, mutta hyvää tuli)

Kuorruta pallerot kookoshiutaleilla tai kaakaojauheella

Arjen keskellä se kuuluisa oma-aika

Ketään ei varmasti yllätä, että pikkulapsiperheessä parisuhde joutuu koville. Vanhemmilla ei ole enää samalla tavalla yhteistä aikaa kun ennen lapsia. Myöskään spontaaneja menoja ei voi enää samalla tavalla sopia kuin ennen.

Äitiys on ollut itselle juuri sellaista kuin olin kuvitellutkin, haasteineen kaikkineen. Vaikka tiesin, että oma ja parisuhdeaika tulevat olemaan kortilla, on se kuitenkin yllättänyt aika ajoin, sillä odotusaikana se ei käynyt mielessäkään. Meillä oli selvät sävelet raskausaikana, että kun vauva on syntynyt, tulee isä töiden jälkeen kotiin, jotta minä pääsisin kävelylle tai muuten hetkeksi tuulettamaan päätäni. Noh, kaikki ei todellakaan mennyt kuten suunnittelimme. Mies olikin väsyneempi kuin ajatteli olevansa, joten hän halusi myös levätä tai käydä lenkillä. 

Kaveripiirissäni alkaa olla paljon lapsia ja osalla onkin enemmän kuin yksi. Siinä alkaa pohtia omaa parisuhdetta ja aikaa kuinka ajatteli vain itseään tai kumppania. Nyt keskipisteenä on ja pitääkin olla lapsi tai lapset. Mutta kuinka huolehtia tarpeeksi parisuhdeajasta ja mikä on ylipäätään tarpeeksi?

Vauvan synnyttyä elimme omassa vauvantuoksuisessa kuplassamme, mutta sitten tuli aika kun kaikki toisessa ärsytti. Riidan aiheet kasautuivat. Kotona oli liian sekaista, pyykit laittamatta, molempia väsyttää ja nälkäkin olisi.

Kuinka hoitaa parisuhdetta

Ainakin minä itse olen jo jonkin aikaa tietoisesti halunnut hoitaa parisuhdettani. Koetan huomioida puolisoa jollain mukavalla tavalla. Esimerkiksi tuon kaupasta jotain mistä tiedän hänen pitävän, siivoan tai teen ruokaa, jotta olisi mukava tulla töitä kotiin. 

Kodin Kuvalehdellä oli hyvä artikkeli koskien parisuhdetta ja kuinka löytää taas kipinää. Artikkelin voit lukea tästä.

Yhteistä aikaa meillä on onneksi pääsääntöisesti joka ilta, kun laitamme lapsen nukkumaan. Katsomme yhdessä televisiota ja onkin hyvä että meillä on suht sama maku ohjelmien suhteen. 

Yhteistä aikaa kahden kesken ei ole rajattomasti, enkä kyllä kaipaakkaan mitään erityistä. Edellä mainittu telkkarin katsominen yhdessä iltaisin ja se ihan tavallinen perhearki kelpaa oikein hyvin. Mutta kyllä yksin tai yhdessä on kiva päästä tuulettumaan aika-ajoin. 

Olen kokenut huonoa omatuntoa siitä, että mieheni kanssa pyydämme isovanhempia ottamaan Hugon yökylään, jotta pääsemme viettämään ystävien kanssa aikaa tai vaalimaan parisuhdetta. Toki tästä ei pitäisi tuntea huonoa omatuntoa, sillä aina molemmat osapuolet; mummo ja lapsi ovat nauttineet yhteisestä ajasta. 

Kun menen yksin ystävieni kanssa tuulettumaan ja mieheni on poikammekanssa, teen sen hyvällä mielellä. Onhan lapsi toisen vanhempansa kanssa, joka on aivan yhtä tärkeä ja kykenevä huolehtimaan kaikista tarpeista. 

Olen nimittäin törmännyt niihinkin keskusteluihin, että ihmetellään miten äiti voi lähteä ulos kun on pieni lapsi, tai puolisoa pitäisi kauheasti kiitellä lapsen hoidosta. Miksi ihmeessä pitäisi kiitellä hoidosta? Isä on lapsen vanhempi, ei lastenhoitaja! 

Toki usein kiitän miestäni siitä, kuinka ihana isä hän lapsellemme on. On ihana kasoa kuinka nämä kaksi leikkivät ja hassuttelevat yhdessä. Olen onnekas! 

Allekirjoitan täysin ajatuksen "Kun parisuhde voi hyvin, lapsikin voi hyvin." 

Päätimme jo raskausaikana, että emme laita parisuhdetta tauolle ruuhkavuosien ajaksi. Onneksi tämä päätös on pitänyt, vaikka ei aina itsestään selvää tai helppoa. Kyllä vajaaseen kahteen vuoteen on mahtunut vaikeitakin aikoja, mutta yhtä köyttä vetäen ne selvitään. 

Tutti meni "rikki"

Tutista luopuminen on ollut meidän perheessä ajatuksen tasolla jo pitkään. Hugo ei ollut niitä lapsia, jotka itse jättävät tutin pois. Oikeastaan aika päin vastoin, sillä tutti oli viimeiseen asti todella tärkeä.

Meillä oli jo jonkin aikaa sitten vaihe, jolloin päiväunet tai yöunet saatettiin mennä ilman tuttia, mutta sitten ne loppuivat kuin seinään. En nähnyt syytä, miksi vielä puolitoista vuotiaana olis ollut tarve luopua. Pidin kuitenkin itse kahta vuotta sellaisena rajapyykkinä, että ennen sitä täytyy siitä kuitenkin luopua. 

Pahaksi onneksi poika kuitenkin sairastui joulukuun puolessa välissä enterorokkoon ja jos mahdollista, tutista tuli vieläkin tärkeämpi. Sen perään kyseltiin jatkuvasti taudin vielä mentyä ohi.

Olimme päättäneet joululomalla totuttaa Hugon nukkumaan omasaa sängyssä ilman, että hän tulee enää yöllä meidän viereemme, joten tutista luopumista piti hieman siirtää edelleen.

Ennen loppiaista kuitenkin päätin, että nyt se tapahtuu. Tutti menisi "rikki". Niinpä päiväunien jälkeen leikkasin tutista palan pois. Näytin tuttia Hugolle ja siinä yhdessä ihmettelimme sen rikkoutumista. Kerran hän laittoi sen suuhun, mutta otti äkkiä pois ja sysäsi sen minulle.

Siinä sitä ihmeteltiin ja puhuttiin kuinka Hugo on iso poika ja kuinka vauvoilla on tutit. Lopuksi Hugo vei itse tutin roskiin.

Ensimmäistä yötä ja päiväunia lukuunottamatta meillä on mennyt hienosti. Välillä tuttia kaivataan toki enemmän, mutta meillä siihen auttaa puhuminen. Mitä tutille tapahtui? Mihin se sitten laitettiin?

Oli mielenkiintoista, että kotona ilman tuttia ensimmäiset päiväunet ottivat todella koville, sillä päiväkodissa tuttia ei ole ollut kuukausiin. Onneksi nykyään nekin onnistuvat hyvin. Hieman unet ovat kyllä lyhentyneet. 

Uskon, että yöunet vielä paranevat, mutta tällä hetkellä Hugo näkee unia ja puhuu paljon unissaan. Tämän myötä varmasti tutittomuus tekee sen alkuvaiheessa, että hän myös helpommin havahtuu ja silloin huutelee äitiä ja isiä. 

Toiveet on kuitenkin korkealla, että pikkuhiljaa saisimme luopua patjasta lattialla. Toki viime yönä sain nukkua omassa sängyssä jopa 03.30!

palautuminen synnytyksestä, mikä on lopputulos

Viikko sitten kävin Lauttasaaressa Organic Spiritissä lantionoohjan/erkauman tarkistuksessa vielä kerran. Yhteensä olen käynyt siellä nyt neljä kertaa. Synnytyksestä tulee vajaa kuukauden päästä kaksi vuotta täyteen. Palautuminen ei tapahtunut niin nopeasti kuin ajattelin, tai olisin toivonut. Välillä olin jopa epätoivoinen palaudunko ollenkaan ennalleen.

Sektiohaava parani mielestäni nopeasti ja kipulääkkeet pystyin lopettamaan noin viikossa. Paino lähti vähitellen laskuun, mutta erkauman vuoksi vatsaa jäi, enkä pystynyt kuntoilemaan normaalisti. Myös ehkä liian aikainen treenaamaan lähtö saattoi hidastaa toipumista ja erkauman kiinni menoa.

Organic Spiritin Anna on ihan loistava. Kävin ensimmäisen kerran vastaanotolla kun synnytyksestä oli kulunut 3kk ja silloin sain harjoitteita, joilla erkaumaa ja lantionpohjan lihaksia saa treenattua. Tein niitä, mutta selkeästikään en tehnyt niitä tarpeeksi. Täytyy myöntää, että olen aika laiska tekemään pitkäjännitteisesti tämän tyyppisiä harjoituksia. Olisi kyllä pitänyt, mutta se on helppo sanoa jälkikäteen. 

Anna on myös osteopaatti, joten hoidon yhteydessä hän käytti myös sitä taitoa minuun. Nyt vihdoin pystyn huokaisemaan helpotuksesta ja voin alkaa liikkumaan normaalisti vatsalihaksia käyttäen. Tietysti pitää olla aluksi varovainen ja aloittaa maltilla. Ihanaa on, että erkauma on nyt vihdoin kuroutunut umpeen! Olen varma, että myös neurokineettisellä terapialla oli oma vaikuttava osansa palautumisessa. 

Jos osteopatia kiinnostaa tai sinulla on tarve erkauma /lantionpohjan lihasten tarkistukseen, suosittelen käymään Organic Spiritin nettisivuilla ja tutustumaan palveluihin.

Merenneitokakku kummitytölle, kakuntuoksuista sunnuntaita

Tänään juhlimme kummityttömme kahdeksatta syntymäpäivää. Ihan mieletöntä, että siskontyttö on jo kahdeksan! Aika rientää niin nopeasti. Ajan kulumisen huomaa varsinkin lasten kasvamisesta.

Koska kummilapseni saavat aina haluamansa kakun juhliin, oli perjantaina aika kaivaa leivontatarvikkeet kaapista. Tämä kakku oli sisältä maitosuklaa-vanilja  ja koristeiksi toivottiin merenneitoteemaa.

Olen vuosien saatossa hankkinut melkoisen kokoelman leivonta tarvikkeita, joten kyllä tähän teemaan sopivia välineitä löytyi. 

Muoteilla saa ihanan näyttävät koristeet kakun päälle ja reunoille. 

Tuorein hankintani, sweet stamp kirjaimet, joilla saa maalattua tekstiä mm. Kakkuihin, pääsi nyt ensi kertaa käyttöön. Tämä vaatii vielä harjoittelua, sillä kuorrute jäi osittain kiinni kirjaimiin, tehden pinnasta epätasaisen. Ensikerralla täytyy painaa kirjain pehmeämpään massaan.

Pyrstöt maalasin ensin air brush maalausruiskulla ja sen jälkeen viimeistelin kultamaalilla pensseliä käyttäen. 

Olipa hauska tehdä kakkua. Seuraavaksi täytyykin alkaa pohtia Hugon 2v kakkua. Mikähän siitä mahtaa tulla? 

Rentouttavaa sunnuntaita ❤️

Taapero luistimilla

Eilinen 1.1.2020 oli pojalle ja tietysti vanhemmille jännittävä päivä. Hän sai jalkaansa ensimmäistä (toivottavasti ei viimeistä) kertaa luistimet.

Miten söpöt nämä pienet hokkarit olivatkaan!

Itku meinasi tulla, mutta vain sen aikaa kun laitettiin luistimet jalkaan. Voi sitä ihmetystä kun mentiin jäälle.

Pikkuisen totisena isin sylistä katsellaan. 

Kovasti nauratti aina kun jalat olivat lähteä alta. Pikkuisen sitä koitettiin myös tepsutella, mutta enemmän luistimet vetivät tyhjää ja Hugo etuvetoisesti. 

Montaa minuuttia emme ensimmäisellä kerralla olleet, jotta kokemuksesta jäisi varmasti hyvä mieli. Nauruun ja muiden luistelijoiden ihmettelemisen oli hyvä lopettaa. Ehdottomasti menemme pian uudestaan. 

Vuosi vaihtui

Uusi vuosi on vaihtunut ja sitä juhlittiin ystävien ja heidän lastensa kesken. Kyllä on uuden vuoden juhlinnat muuttuneet lasten myötä, mutta hauskaa oli edelleen. Vaikka mukana oli vauvasta viisivuotiaaseen, oli meno niin rauhallista kuin se lapsien kanssa voi olla. Leikin riemua ja ruoasta nauttimista. Oli ihana katsoa kuinka Hugo piti raketeista, eikä niiden pauke pelottanut yhtään. Kotimatkalla jopa pysähdyimme kodin viereiselle urheilukentälle katsomaan muutamia upeita raketteja ennen kotiin menoa. Raketeista puhuttiinkin paljon vielä tänäänkin.

Mennyt vuosi piti sisällään suuria asioita meidän perheelle:

1. Hugo täytti 1 vuotta

Vauvavuosi päättyi ja alkoi elämä ihanan, suloisen ja aktiivisen taaperon kanssa.

2. Uuden asunnon osto ja muutto uuteen kotiin 

Myimme vanhan asuntomme 2018 joulukuussa ja muutimme väliaikaisesti äitini luokse. Uusi asunto löytyi maaliskuussa ja muuttamaan pääsimme toukokuun lopussa. 

3. Töihin paluu ja päiväkodin aloitus

Elokuussa uudenlainen arki alkoi kun minä palasin vanhempain vapaalta töihin ja Hugo aloitti päiväkodissa. Se oli jännittävää aikaa, mutta sujui hyvin. Saimme olla terveinä koko syksyn ja vasta loppuvuoden aikoihin pöpöt saivat meidätkin kiinni. Päiväkodissa taas ei olisi voinut sujua paremmin. Ihana opettaja ja hoitajat tekivät aloituksesta helppoa meille!

4. Puheen kehitys

Viime vuoden aikana Hugon puhe kehittyi valtavasti ja sen myötä kommunikointi on puolin ja toisin helpottunut. Sanojen määrä ja lauseet tulivat vauhdilla kun hän päätti avata sanaisen arkkunsa. Innolla seuraamme kuinka se edelleen kehittyy.

Toiveita vuodelle 2020

Tälle vuodelle minulla on suuret odotukset, koska viime vuosi oli hyvä, täytyyhän uuden olla aina parempi. Uuden vuoden lupauksia en sen suuremmin ole koskaan tehnyt, mutta yhteisen ajan vaalimista perheen ja ystävien kesken aioin toteuttaa. Ja kuka tietää mitä muuta vuosi 2020 voisi meidän perheelle tarjota.

Meillä on maalis-huhtikuun taitteeseen reissu lämpöön tiedossa, jota odotamme jo kovin. Sitä ennen kuitenkin juhlimme pojan 2v juhlia. Nyt sain mieheltänikin luvan virallisesti alkaa suunnittelemaan niitä. Rakastan leipoa, suunnitella ja toteuttaa juhlia. Tänä vuonna on myös viides hääpäivämme, joten syytä juhlaan riittää.

Ihanaa alkanutta vuotta ihan jokaiselle ❤️