Kolme viikkoa synnytyksen jälkeen

Nyt on kulunut kolme viikkoa synnytyksestä. Vaikka synnytys oli kaiken kaikkiaan korjaava kokemus edellisen kiireelliseen päätyneen sektion vuoksi, ei tämäkään synnytys mennyt ihan ongelmitta. 

Tai itse synnytys meni, mutta palautuminen ei sitten mennytkään. Toki ulkoisesti palautuminen oli nopeaa ja liikkuminen helpompaa heti kuin sektiossa, mutta pitkäaikaiseksi vaivaksi minulle jäi virtsatietulehdus josta minulla on edelleen antibiootit. Tulehduksen lisäksi minulla oli melkein kaksi viikkoa vaivana se, ettei virtsarakko tyhjentynyt ja näin ollen myös tulehdus oli ja pysyi.

Tätä viimeisintä antibioottikuuria on enää jäljellä vuorokausi ja vasta nyt alkaa tuntua siltä, että vaivat ehkä helpottavat. Huomenna aamulla käyn antamassa labraan näytteen joka toivottavasti on puhdas.

Mitenkäs vauvan kanssa sitten menee? No hän on ihana ja helposti tyytyväinen. Nyt tosin on ollut vatsavaivoja, joiden epäilen johtuvan minun antibioottikuuristani. Hänen vatsansa ei myöskään ole toiminut neljään päivään, josta olen huolissani. Kävimme lääkärissä ja hän neuvoi vatsan hierontaa, jalkajumppaa sekä lämmintä kylpyä. Hierontaa ja jumppaa olimme jo kokeilleet monena päivänä, mutta nyt sitten testattiin myös lämmin kylpy.

Lääkkeitä lääkäri ei suositellut näin pienelle, mutta kuulemma apteekin mallasuutetta voisi kokeilla. Tästä nyt sitten on kuitenkin ristiriitaista tietoa, sillä mallasuute sisältää viljaa ja niitä ei vielä näin pienen vatsa kestä. 

Sain varattua vyöhyketerapian huomiselle,  toivottavasti siitä löytyisi apu. Hugon vauva aikana siitä oli apua vatsavaivoihin.

Tytölle tyypillistä oli, että vatsa toimi joka toinen päivä ja edellisellä viikolla ei neuvolassa kommentoitu siihen mitenkään. Nyt kuitenkin vatsa näyttää olevan varsinkin aamusin todella kipeä.

Isoveli on aivan haltioitunut pienestä ja haluaa suukottaa sekä silittää siskoa usein.

Pelkäsin ihan turhaan, että Hugo ei tykkäisi vauvasta tai haluaisi vahingoittaa vauvaa. Ihanampaa ja huolehtivampaa isoveljeä saa hakea.

Vauvan tuloon kyllä hän reagoi kiukuttelemalla meille. Mutta koitamme miehen kanssa kasvattaa pinnaa ja ymmärtää toista. Onhan tämä iso elämänmuutos. Olenkin kysynyt Hugolla kiukun sattuessa että harmittaako kun meillä on vauva. Vastaus on ollut aina "Ei". Mutta kun kysyn harmittaako, että äiti ei ole niin paljon hänen kanssaan, niin vastaus on aina "joo".

Olenkin yrittänyt joka päivä saada kahdenkeskistä aikaa. Oli se sitten puistoon meno tai iltakylvetys. 

 Ylpeä isoveli ❤

Vauvamme saapui maailmaan

Käynnistys

Meille oli varattuna käynnistysaika viikko sitten sunnuntai aamuksi klo 10. Aamupalan jälkeen vietiin esikoinen mummulaan hoitoon. Yökyläilyä on odotettu jo monta päivää. 

Sairaalassa meidät haki ihana kätilö, joka vastaili kysymyksiin ja kertoi kattavasti mitä tehdään ja mitä tuleman pitää. Myös eri vaihtoehdoista käynnidtyksessä keskusteltiin. 

Alkuun otettiin vauvasta sydänkäyrät ja me olimme pikkuisessa huoneessa vajaa tunnin. Siitä vielä hetki odottelua ja lääkäri otti vastaan ja teki tutkimuksen. Paikat olivat kahdessa viikossa pehmenneet ja balonki saatiin asetettua helposti paikalleen. Sen laitto oli hieman epämukavaa, mutta oli onneksi nopeasti ohi.

Vielä piti mennä käyrille uudestaan,  jotta lääkäri pystyi antamaan kotiutusluvan. Jouduimme kuitenkin olemaan sairaalassa pidempään koska vauvan sydänkäyrät olivat aika moista heilahtelua istualleen otettuna. 

Kun kello alkoi tulla kaksi, meillä miehen kanssa molemmilla alkoi olla kiljuva nälkä. Aamupala oli nimittäin syöty jo klo 8. Lopulta sydänkäyrät otettiin makuulta ja ne näyttivät normaaleilta, saimme luvan lähteä kotiin. Miehen ainoa toive vauvalle oli, että ehdittäisiin syödä ennen kun hän päättää tulla maailmaan. 

Kurvasimme siis snägärin kautta ja haimme burgerit ja siitä suorinta reittiä kotiin. Hetken matkalla olin jo varma, että kohta täytyy kääntyä takaisin kun oli niin kovat supistukset autossa. Niin vaan supistukset helpottivat kun päästiin kotiin ja saatiin syötyä. Minä painelin heti nykkumaan, jos vaikka supistukset siitä tihenevät taas. Nukuin kaksi tuntia ja sitten balonki päättikin lähteä irti. Eikun takaisin sairaalaan. 

Sairaalarannekkeeseeni oli printattu meidän tuloaika 17:18:08. Tuolloin minua ei supistellut vaan rauhassa pystyin odottamaan, että kätilö hakee meidät synnytysosastolle aulasta. Kauaa ei onneksi tarvinnut odotella. Meidät ohjattiin suoraan saliin, jossa supistuksetkin sitten melkein heti alkoivat melko napakoina. Tästä huolimatta kätilö sanoi, että olisi järkevää laittaa oksitosiinitippa pienimmälle teholle vauhdittamaan omia supistuksia. 

Pelot

Tässä vaiheessa kätilö kyseli edellisestä synnytyksestä ja puhuimme sen aikaisista peloista ja nyt tähän synnytykseen liittyvistä peloista ja toiveista. 

Hugoa odottaessani pelot liittyivät vauvan hyvinvointiin ja pelkoon, että vauvalle käy huonosti. Sama juttu oli tämän raskauden kanssa, mutta parin viimeisen viikon aikana pelko alkoi kääntyä siihen, että minulle tapahtuu jotain ja Hugo jää ilman äitiä. Kerroin peloista, että aiemman sektion takia pelkään kohdun repeävän voimakkaiden supistusten vaikutuksesta. Kätilö otti tunteeni ja pelkoni hienosti huomioon ja pystyi omalla toiminnallaan rauhoittelemaan minua. 

Kivunlievitys 

Olin aiemmin maininnut, että haluaisin ammeeseen, mutta se ei onnistunut tippaletkun vuoksi. Lääkkeettömästä kivunlievityksestä käytin jumppapallon suihkussa, jossa suihkuttelin vatsaa sekä rintaa ja mies sai aktiivisen roolin alaselän suihkuttajana toisella suihkulla. Tässä vaiheessa kivut olivat kovat. Voimat alkoivat loppua aina supistuksen loppua kohden, eikä hengitys ollut kuin pientä pihinää. Oksensin myös kivusta. Onneksi osasin ennakoida tätä mahdollisuutta ja miehelläni oli vieressä oksenkuspussi. Suihkussa taisin viipyä tunnin tai hieman yli. Oma ajantaju lähti tässä vaiheessa kipujen vuoksi. Miehen tuki ja läsnäolo oli ihan korvaamatonta.

Tultuani pois suihkusta tajusin vasta kuinka paljon lämmin vesi vei kivun tunnetta pois. Supistukset olivat sitä luokkaa, että ajattelin, etten kestä tätä. Muistan myös ajatelleeni, että jos ponnistusvaihe tulee olemaan tämän kaltaista, luultavasti kuolen kipuun.

Koska hengitykseni oli enemmänkin huutamista tai kovaa valitusta, kätilö ehdotti, että kutsutaan anestesialääkäri paikalle ja saisin spinaalisen opioidi-epiduraali-yhdistelmän.

Kuten edellisessäkin synnytyksessä, tämä vei kivut pois ja oli taas helpompi olla. Sain jopa hieman nukuttua. Kivuttomassa tilanteessa sain sanottua miehelleni mitä toivon häneltä. Esimerkiksi jos tulee kipeitä supistuksia,  hän tulisi pitämään kädestä kiinni. 

Yöllä kolmen jälkeen kätilö tuli sanomaan, että katsotaan mikä tilanne on, sillä sydänkäyrät olivat muuttuneet. Olinkin siinä vaiheessa 8 cm auki. Siinä vaiheessa sanoin toiveekseni hyödyntää painovoimaa ponnistuksessa. Ponnistusvaihe kesti 27 minuuttia. Puudutteet olivat niin hyvät,  että en tuntenut kipua missään vaiheessa. Oman miehen tuki oli korvaamatonta, en kyllä ilman häntä olisi tästä selvinnyt. Kätilöiden toiminta oli ihan mahtavaa ja olo oli turvallinen koko synnytyksen ajan. Meidän pieni prinsessa syntyi 04:51. Hän oli 3560g (täysin sama paino kuin Hugolla) ja 49cm pitkä. 

Sain pienen tyttömme heti rinnalle ja ylpeä isä sai leikata napanuoran. Siinä sitä hetken ihmeteltiin ja ihasteltiin tyttöä ennen kuin isi otti vauvan syliinsä että minua paikattiin.

maanantain kaikki syntyneet. Meidän prinsessa oli päivän kuudes

Viikko on nyt tutustuttu vauvan, josta kolme päivää kotona. Ihan uskomaton fiilis ❤

Viimeisiä hetkiä viedään

Laskettu aika on tänään ja olo alkaa olla tukala. Eikä viime aikojen helteet helpota tilannetta ollenkaan. Päivisin kuumuus ei ole haitannut, mutta yöt ovat entistä katkonaisemmat ja asunto on kuuma. 

Lisäksi viime päivinä turvotus jaloissa ei ole enää laskenut millään kikka kolmosilla. 

Tätä kaikkea helpottaa se tieto, että mikäli mini ei älyä syntyä itse, on meille varattu kahden päivän jälkeen käynnistys. Vauva oli melkein kaksi viikkoa sitten uudessa koko arviossa saman kokoinen kuin Hugo syntyessään ja silloin oltiin jo viikko yli lasketun ajan.

Kävin uudestaan akupunktiossa viime viikolla ja olin niin toiveikas sen suhteen, että vauva lähtisi tulemaan. Mut ei, hän tuntuu viihtyy masussa liikaa. Ehkä paikat ovat kuitenkin kypsyneet vähän, mikä olisi käynnistystä ajatellen ihanteellinen tilanne.

Nyt kuitenkin olemme nauttia kesälomasta kolmisin. 💕

On tehty retki Hämeen linnaan

Isi osti oman miekan 

Ja retki Suomenlinnaan 

Sukellusvene oli mielenkiintoinen. Sitä oli kiva tutkia mummon ja kummitädin kanssa 💜

Tunneleita oli ihana tutkia ja niitä oli paljon!

On käyty jäätelöllä 

Käyty useaan otteeseen rannalla eväiden kanssa

Sekä puistossa ja altaalla uimassa

Vauva saa tulla 💜 isoveli odottaa myös 💜