Mitä tehdä kun taaperoa nukuttaa; sen itsekin sanoo, ottaa kädestä ja haluaa pesemään hampaat... MUTTA, ei suostu jäämään yksin sänkyyn. Ei vaikka olisi univalo päällä, ovi auki, kiinni tai vanhempi lähellä. Pienet jalat tepsuttavat vielä puolitoista tai jopa kaksi tuntia nukkumaanmenon jälkeen portaissa. Mikä ihana itseensä tyytyväinen virne naamalla avataan lapsiportti ja juostaan sohvalle. Tässä vaiheessa meiltä on huumori jo aika lopussa, mutta kyllä täytyy ihailla toisen tahdonvoimaa ja sitä kuinka hiljaa omasta huoneesta tullaan. Ääntäkään ei päästetä ennen yläkertaa. Jos tarkasti kuuntelee, niin pienen tepsutuksen voi havaita kun pienet jalat töpsöttävät parkettia vasten.
 |
| Illalla on mukava rauhoittua kirjan ääressä |
Monesti kuuluu sanottavan, että se helpottaa kyllä. Lapsen joutuu palauttamaan parikymmentä kertaa, mutta sitten he yleensä jo jäävät. Öööö.. olisikin parikymmentä, meillä se siinä parissa tunnissa alkoi kyllä lähennellä viittäkymmentä.
Tällaisen rumban jälkeen ihme kyllä, Hugo päätti nukkua omassa sängyssä heräämättä 06 asti aamulla! Jes! Minä tosin aloin kahden aikaa yöllä nukkumaan kevyemmin, sillä odottelin alitajuntaisesti koska lapsonen herää.
Seuraavaa iltaa odotin kauhulla. Ajattelin ottaa härkää sarvista ja tehdä miehelleni palveluksen ja ottaa seuraavan nukutusvuoron. Teimme samat iltarutiinit kuin normaalisti. Luimme kaikki viisi mieluisinta kirjaa. Olin hieman yllättänyt kun Hugo ei nostanut meteliä, kun aloitin iltalaulun. Hän vain painoi päänsä olkapäätäni vasten ja kommentoi välillä jotain. Edes siinä vaiheessa kun laskin sänkyyn ja toivotin hyvät unet, ei hän sanonut mitään. Poistuin huoneesta ihmetellen ja varmana siitä että kohta taas jalat tepsuttavat yläkertaan. Toisin kuitenkin kävi! Sinne rakas nukahti.
Siitä seurasikin sitten aivan toinen luku. Joka ei todellakaan ollut yhtä ihana yön kannalta kuin edellinen. Hugo heräsi 1. 25 ja siitä seurasi kolmen tunnin show, jossa pyörittiin meidän välissä, pompittiin sängyllä ja haluttiin potalle. Tätä viimeisintä kyllä suuresti ihmettelin... Mutta olihan potalle vietävä siltä varalta, että sieltä olisi jotain tullut. Lopulta hulinat vaihtuvat uneen 4.30 ja herätyskello soi 6.45. Päivä meni sumussa ja kaikki olimme valmiiksi väsyneitä illalla. Olisi siis voinut kuvitella unille menon olevan helppoa. No ei ollut, mutta onneksi "vain" 45minuuttia siihen meni. Mieheni sanoi ihanasti ettei vaihtaisi näitä nukutuksia pois mistään hinnasta, vaikka ne välillä raastavat mieltä ja tuntuvat vaikeilta! Ihana hän ❤️! Lisäksi pisteet siitä, että Hugo nukkui varttia vaille kuusi asti omassa sängyssä! Tästä illasta en enää edes uskalla veikata mitään. Mieheni ehdotti, että nukkuisin yläkerrassa ja hän hoitaa mahdolliset heräilyt ja muut sellaiset! Tulee kyllä tarpeeseen.
Sopivasti aiheeseen liittyen yleltä tuli eilen uutisissa pienten lasten unesta juttu. Tässä linkki juttuun. "Yöheräilyt vähenevät selvästi vasta toisen ja kolmannen ikävuoden välillä, Juulia Paavonen sanoo.", tätä siis odotellessa.
 |
| Aivan pienenä uni maistui ❤️ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti