Pullosta irtaantuminen kävi kuitenkin aika kivuttomasti, mutta tuuria siihen kyllä tarvittiin. Kun olimme kuun vaihteessa vierailulla Hugon iso-mummon luona, päätin kokeilla jos maito kelpaisi pillipullosta. Tuttipullo oli kyllä mukana varmuuden vuoksi. Ja kas kummaa! Maitohan kelpasi! Ajattelin alkuun, että tämä oli vain yhden kerran ihme, mutta kun aamulla sama toimi, sanoin miehelleni, että nyt pullot menevät piiloon. Vaikka luopuminen tässä tapauksessa sujui hyvin, ei se noin kivuttomasti mennyt. Päästyämme kotiin ja Hugon pyytäessään iltamaitoa annoin hänelle pullon. Oi että, millainen kiukunpuuska siitä syntyi! Heiteltiin pari kertaa pulloa ja koetettiin puraista äitiä. Pienen maanittelun jälkeen maito kuitenkin kelpasi pillipullosta. Aamulla vielä katsottiin epäilevänä, että eikä tosiaan tuttipulloa enää tule, mutta vastalauseita ei tullut. Nyt ehkä uskallan jo huokaista, että taistelu tämän tiimoilta on ohi. Se toinen ja tärkeämpi on kuitenkin vasta tulossa. Nimittäin tutista irtautuminen. Sen ajankohdan olen suunnitellut joululomalle. Silloin lomaillaan reilu kaksi viikkoa, joten olen henkisesti valmis yövalvomisiin ja levottomiin öihin. Joten jos sinulla on vinkata hyväksi todettuja keinoja, otan niitä vastaan. Ainakin ajattelin tutista leikata pään, jotta se on rikki. Tämän metodin löysin muutamista blogeista. Myös pari kollegaa on todennut tämän toimivaksi aikanaan omien lasten kanssa.
Satuhierontaan lupasin palata, ja siihen, olenko saanut apua iltojen rauhoittumiseen. Täytyy myöntää, etten ole kovin aktiivisesti iltaisin sitä nyt tehnyt. Syy löytyy aivan muualta kuin ajan puutteeseen tai haluun tehdä sitä. Halailemme ja teen hierontaa aamuisin, varsinkin viikonloppuisin, tai illalla kotiin tullessamme. Miksi se on nukkumaan menoista jäänyt pois? No ihan siitä syystä, että taaperomme menee nukkumaan mieluummin isänsä kanssa. Nukkumaan menot ovat siis aivan järkyttäviä minun kanssani. Eilen viimeksi ajattelin, että hoidan nukkumaan menon, sillä illalla tuli jääkiekkopeli, jonka tiesin, että mieheni haluaa katsoa. Illan rutiinit menivät hyvin siihen asti, että oli tarkoitus laulaa laulu ja laittaa Hugo nukkumaan. Kun sammutimme valoja, alkoi valitus "isi nukkumaan", eli hän halusi isin.. Lopputulema oli se, että isä tuli laittamaan pojan nukkumaan ja sänkyyn jäätiin nätisti. Missä vaiheessa olemme menneet tässä asiassa metsään? Pitäisikö minun vain kestää huutoa ja itkua ja ns. "väsytystaistelun" kautta nukuttaa vai menemmekö sillä, että isi vie nukkumaan 5/7 illoista?
Toki se on meille helpompaa niin, sillä Hugo vaan jää sänkyyn tyytyväisenä ja nukahtaa itse. Niinä kahtena iltana, jotka tavallisesti minä laitan nukkumaan, on Hugo nyt juossut meidän sänkyyn, jonne nukahtaa itse ja minä siirrän omaan sänkyyn ennen kuin menen nukkumaan. Jotenkin tulee vähän pyöritetty olo..
Satuhieronta itsessään on kyllä tullut jäädäkseen. Ei ainakaan vielä aivan jokapäiväiseen rutiiniin, mutta useamman kerran viikossa kuitenkin. Olemme tehneet harjoitteita ja olen keksinyt myös niitä lennosta itse. Rauhallista ja tasaisen rytmistä kosketusta selkään ja pieni tarina, siitä Hugo pitää. Vielä se ei toimi nukahtamisessa, mutta läheisyyttä se tuo meille molemmille ja on myös sitä yhteistä aikaa kun saamme olla lähekkäin ilman kiirettä.
Ihanaa viikon alkua ❤️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti