Kun äiti sairastaa

Äitiys on 24/7 hommaa ilman vapaa- tai sairaspäiviä.  Toki, jos lapsella on toinen vanhempi, on hän toivottavasti yhtälailla mukana ja kantaa vastuuta. Minulla ainakin henkilökohtaisesti on sellainen ajatus itsestäni, että sairaanakin kannan suuren vastuun lapsesta ja hänen tarpeistaan varsinkin, jos hän minulta huomiota hakee. En osaa tai halua vetäytyä silloin pois.

Nyt on onneksi vasta toinen kerta kun sairastun lapsen syntymän jälkeen. Ensimmäinen kerta oli viime uudenvuoden aikaan. Silloin asuimme äitini luona väliaikaisesti joten hoitajia Hugolle riitti, kun vielä siskoni perhe oli englannista kylässä. Silloin saatoin levätä kunnolla.
Siitä lähtien, kun muutimme uuteen kotiimme, olen aiksa ajoin pohtinut millaista olisi sairastaa pienen lapsen kanssa.

Nyt sängyn pohjalla on tullut huomattua kuinka voimaton sitä flunssan kourissa on. Varsinkin kun pitäisi viihdyttää aktiivista lasta. Aluksi en meinannut edes jäädä töistä pois, mutta sitten ajattelin, että sitä nopeammin parannun, jos lepään ajoissa. Onni minulle, että Hugo on päivähoidossa ja pystyin aamulla viemään hänet sinne. Vaikka hieman huono omatunto meinasi soimata. Omasta lepäämisestä ei kuitenkaan taaperon kanssa olisi tullut mitään. Lyhyempi päivä Hugolla kuitenkin oli. Tässäkin tilanteessa tukiverkko on kyllä kaikki kaikessa! Ihanaa, että äitini kanssa olimme jo sopineet Hugon yökyläilystä. Minun oli tarkoitus mennä suoraa töistä työpaikan pikkujouluihin, mutta pikkujoulut vaihtuivat sairastupaan. Hain siis Hugon välipalalta päiväkodista ja vein mummulle hoitoon. Voi sitä iloa ja riemua kun käännyttiin mummun pihaan!

Voin vain sanoa, että teki ihmeitä saada levätä koko päivä, ilta ja yö. Lauantaina oli jo selvästi parempi olo, mutta kyllä sitä on edelleen puolikuntoinen. Olen myös kiitollinen miehelleni, joka jaksaa leikittää Hugoa väsymättä, jotta saan levätä edes vähän. Sunnuntai on myös mennyt täysin levätessä. Koko perheen yhteinen päiväunihetki oli luksusta. Nukuimme reilu kaksi tuntia. Nyt vaan pelkään, että flunssa on saattanut tarttua Hugoon. Pieni reippalainen pärskii ja nenä hieman vuotaa.

Ei ole ollenkaan sanottua, että lapsen kanssa saa näin joka kerta sairastaa. Entä silloin kuin koko perhe sairastuu yhtä aikaa? Kuka silloin ottaa ohjat ja hoitaa muita? Minua hirvittää, että se tulee olemaan äidin rooli. Meidän onneksemme tukiverkkomme on vahva, mutta esimerkiksi vatsataudin sattuessa en haluaisi pyytää apua, sillä se tauti yleensä aina tarttuu. Täytyy vain toivoa, että pysymme yhtä terveenä kuin tähänkin asti.

Ihanaa sunnuntain jatkoa ❤️ me lomaillaan vielä huomenna.