tiistai 5. marraskuuta 2019

Pieniä askeleita kovalla tahdilla!

Hugo on vasta 1v 9kk ja eilen vasta iski todellisuus vastaan. Minulla ei todellakaan ole enää pientä vauvaa, vaan taapero, joka suurella persoonallaan haluaa olla kaikessa mukana.

Tämän ison pienen pojan taidot ovat paljon isommat ja kehittyvät nopeammin kuin äiti välillä edes muistaa. Joka päivä siis koen yllätyksiä mihin rakkaani pystyy. Tänään aamulla, minä olin alakerrassa pukemassa ja Hugo isänsä kanssa yläkerrassa. Hugo huuteli minulle "kakas" (=rakas)! oi, että sydän pakahtuu uusista sanoista. Vauhdilla uuden oppimiseen kiteytyy hyvin se, kun mieheni tuli töistä eilen ja kysyi Hugolta "mitä olet oppinut tänään?". Vähintäänkin uusia sanoja opitaan, tai vanhat sanat selkiytyvät.

Viime viikolla on aloitettu uudestaan pottailu, nyt paremmalla menestyksellä kuin muutama kuukausi sitten. Silloin pelkkä ehdotus potasta sai aikaan huutoa. Nyt joka päivä on tullut aamupissat pottaan, kunhan vaan muistamme tarpeeksi nopeasti herättyämme mennä vessaan.

Olemme nyt kaksi päivää harjoitelleet vaatteiden riisumista. En edes ollut ajatellut, että sitäkin voisi tosiaan jo harjoitella. Sukkia lukuunottamatta työnsarkaa vielä riittä, mutta hatjoittelmalla oppii. Taitaa vaan vaatia meiltä kaikilta aika paljon kärsivällisyyttä.

On mukava huomata, kuinka laspi nauttii siitä, että pääsee arjen askareisiin mukaan. Hugo haluaa meillä aina laittaa pyykinpesukoneen päälle ja tuoda minulle puhtaita pyykkejä, jotka minä ripustan. Välillä telineestä kuivat pyykit menevät myös oikeaan huoneeseen ja likaiset pyykit löytävät tiensä pyykkikoriin. Tästä ainakin teemme sellaisen tavan, joka saa säilyä aikuisuuteen asti.

Entäs se puheen ymmärrys sitten, on hämmästyttävää kuinka pienen ymmärrys on suurempaa kuin voisi vielä kuvitellakaan. Välillä kokeilen sanoa jotain, ajatellen ettei Hugo ymmärrä, mutta melkein yhtä usein hän ryhtyy toimittamaan asiaa tai jollain tavalla näyttää ymmärtävänsä. Kuten juuri tänään, jolloin hän kyseli keltaisen bussinsa perään. Sanoin sen olevan laukussa, jolloin murunen suuntasi eteiseen. Hän valitsi sieltä väärän laukun, mutta se ei ollutkaan asian ydin.

Leikit saavat viikko viikolta lisää sisältöä. Aluksi kotona ja mummolassa koluttiin kaappeja ja tutkittiin muovirasioita, puuhaarukoita sekä aterimia. Sitten kiinnostuttiin autoista ja autojen liuttamisesta autoeadalla. Näiden edellämainittujen lisäksi palapelit ja erityisesti piiloleikki ovat kovassa huudossa. Heti herättyä pitäisi äidin jo mennä piiloon. Onneksi usein riittää, että menee peiton alle, josta Hugo löytää. Ja sitten nauretaan ❤️.
Kirjoja meillä on luettu ihan pienestä pitäen ja pieni lukuhetki on aina paikallaan. On ihanaa kun Hugo menee itse valitsemaan kirjakorista mieleisen kirjan ja peruuttaa syliin sen merkiksi että nyt luetaan.

Nyt kun alkaa joulu lähestyä, postilaatikkoon tulee kaiken maailman lelukuvastoja. Olin hämmästynyt, kun Hugo kiipesi tuolille ja alkoi selata kuvastoa! Hän ehkä luuli sitä kirjaksi, sillä niin innolla sieltä osoiteltiin autoja.

Lidlin lelukuvastoa oli ihmeellistä selata 
Mitä leikkejä teillä leikitään? Hugo on keksinyt kuinka kivaa on kiipeillä ihan kaikkialla. Erityisen hauskaa on kiivetä sohvan selkänojalle paukuttamaan peliä, nousta uunin alla olevan laatikon kahvan päälle sekä mummolassa kiivetä portaikon aidan päälle. Äitiin tulee vauhtia ainakin näissä tilanteissa. Se taitaa pientä keppostelijaa naurattaa.

Täällä ainakin tämä äiti rakastaa joulua ja siihen liittyviä satujen taikaa. Meille ehkä rakentuukin pieni tonttuovi ja tarina sen ympärille. Eihän Hugo siitä ehkä mitään ymmärrä, mutta saadaan ainakin yhdessä hauskaa tekemistä. Hugo saattaakin lausahtaa "höpöassu" (=höpönassu) kun äiti tai isi höpöttää hänen mielestään. Voi että sitä riemun määrää kun koko perhe leikkii yhdessä!

Ihanaa keskiviikkoa! Nautitaan arjen pienistä iloista ❤️

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti