Tänä vuonna isä ei saanut aamupalaa sänkyyn (eikä kyllä sellasta ole koskaan halunnutkaan), mutta nukkua kyllä sai pidempään. Olin myös kerrankin tehnyt puuron valmiiksi, joten pääsi melkein valmiiseen pöytään. Täytyy myöntää, että kerrankin myös onnistuin puuron keitossa ja koko perhe söi lautaset tyhjäksi.
Olemme perhekeskeisiä, ja meille tällaiset juhlapyhät tarkoittavat myös perheen kesken oloa. Viime vuonna, kun juhlimme ensimmäistä isänpäivää omassa perheessä, vietimme sen kolmisin. Tänä vuonna meitä oli juhlimassa isiä kolmessa sukupolvessa, kun mieheni isä kutsui luokseen syömään. Luonnollisestikin minä tein kakun ja siihen pääsi aiemmin tekemäni kakunkoristeet päälle.
 |
| Kinuskikissan paahdettu valkosuklaakakku |
Kakusta tuli aika makea, joten sitä tuli syötyä vain pieni palanen. Överit sen sijaan tuli geisha laatikosta joka löytyi leivontakaapista. Hyvästit sai sanoa kolmen viikon sokerittomuudelle. Tulipa muuten niin paha olo, että en taida moneen viikkoon makeaan koskeakkaan. Tästä taas huomasi, että oikeasti tulisi syödä hyvin 3-5h välein. Mitenköhän se menisi itselle perille?
 |
| Päiväkodissa tehty kortti! Kartonki on itse valittu, samoin lehdet |
Illan päätteeksi kävin myös oman isäni haudalla. Tämä on jo seitsemäs Isänpäivä ilman isää. Suru on helpottanut, mutta ikävä on edelleen. Nyt Hugon myötä myös tunteet nousevat pintaan herkemmin. Mummulassa Hugo tunnistaa vaarin kuvasta ja välillä käy antamassa kuvalle suukon. Vaari olisi nauttinut pienen pojan huomiosta. Hänellä olisi nyt viisi lastenlasta, joista kahta ei saanut koskaan tavata. Haikeaa oli nytkin käydä.
Ihanaa isänpäivää jokaiselle isälle, myös omalle sinne pilven reunalle! Olette tärkeitä ❤️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti