Oikeastaan en edes miettinyt sitä ennen kuin viidennellä tai kuudenella kuulla.
Vaikka raskauduin suhteellisen helposti, oli menettämisen pelko läsnä ensimmäiset kolme-neljä kuukautta. Koin nimittäin keskenmenon ennen kuin aloin odottamaan Hugoa.
Vaikka kaikki sanoivat minulle, että keskenmenon takana saattoi olla se, ettei kaikki ollut hyvin, ei se lohduttanut. Kivut myös olivat sen verran kovat, ettei asiaa tullut itsellä mieleenkään ajatella positiivisesti.Suruun auttoi aika ja se, että aika nopeasti tästä saimme uutta ajateltavaa plussan merkeissä.
Kun lopulta pääsimme raskaudessa niin pitkälle, että mietimme synnytystapaa, ilmaisin ihanalle neuvolan tädille peloistani. Oikeastaan pelkäsin tai jännitin sekä alatiesynnytystä että sektiota. Enitel pelkoa herätti se, että lapselle sattuisi synnytyksessä jotakin, esimerkiksi napanuora olisi kaulan ympärillä, hapenpuute yms. Minun kohdallani ainakin "tieto lisää tuskaa" lause piti paikkaansa, sillä työni puolesta olen kuullut paljon mikä voi mennä pieleen.
Neuvolasta minulle susiteltiin pelkopolilla käyntiä ja synnytyspelosta kärsivien tukiryhmää ns. Nyyttiryhmää. Tämä ryhmä on tarkoitettu Naistenklinikan ja Espoon sairaaloiden ensisynnyttäjille.
Ensimmäinen reaktioni oli, että en taatusti halua mihinkään ryhmään purkamaan ajatuksiani ventovieraille ihmisille. Ajattelin, että kuulemalla muiden pelkoja, saisin niitä lisää itsekin.
En kuitenkaan sanonut tätä neuvolassa, vaan kiltisti ilmoittauduin mukaan.
Mikä Nyyttiryhmä on?
Siellä saa tietoa synnytyksestä ja voi keskustella muiden samassa tilanteessa olevien odottajien kanssa synnytykseen ja vanhemmuuteen liittyvistä tunteista ja ajatuksista. Keskustelun lisäksi siellä harjoitellaan rentoutumista hengityksen avulla. Harjoituksia voi hyödyntää synnytyksessä ja vauva-aikana. Nyyttiryhmää ohjaa raskaus- ja synnytysasioihin erikoistunut psykologi. Yksi tapaaminen tapahtuu synnytyssalissa synnytyspelkoon erikoistuneen kätilön ohjauksessa, meillä se tapahtui Naistenklinikalla.Meitä oli 7 ensisynnyttäjää. Puolisot osallistuvat ryhmään yhdelle tapaamiselle. Vauvojen synnyttyä tapasimme vielä kerran.
Vaikka olin erittäin skeptinen vielä muutaman ensimmäisen kerrankin jälkeen, on tuo ryhmä ollut ehkä parasta mitä olisi voinut tapahtua. Vaikka en ole vieläkään ole ihan varma oliko tämän psykologin tapaamisista hyötyä (käynti Naistenklinikalla oli erittäin hyvä!), niin näiden kuuden ihanan naisen tapaaminen on rikastuttanut elämääni valtavasti.
Vaihdoimme numeroita viimeisellä kerralla ennen vauvojen syntymää ja siitä lähtien WhatsApp - ryhmämme on ollut aktiivinen.
Varsinkin kun vauvat olivat pieniä, oli varmaa, että ainakin yksi äideistä oli kanssasi hereillä yön pikkutunteina ja antanut vertaistukea.
Näistä kuudesta ihanasta ja vahvasta naisesta on tullut minulle erittäin tärkeitä.
Olemme kaikki aika erilaisia, enkä ole varma olisimmeko ystävystyneet ilman tätä ryhmää, jos olisimme tavanneet muissa merkeissä. Kaikki seitsemän vauvaa syntyivät sektiolla noin kuukauden ikähaarukalla.
Itse olin lopulta valinnut perinteisen alatiesynnytyksen, mutta kroppani oli eri mieltä. Vaikka synnytys ei ollut sellainen kuin suunnittelin (kenellä ensisynnyttäjää on?) ei se missään nimessä loppujenlopuksi ollut niin karmiva kokemus. Onneksi olemme Suomessa, jossa on osaavat lääkärit ja ammattitaitoinen henkilökunta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti