Paluu HopLoppiin

Tänään teimme pitkän tauon jälkeen paluun HopLoppiin. Bongasin viime viikolla tarjouksen, jolla sai kuukausi passin 18 euron hintaan. Ajattelin, että miksikä en hankkisi, kun jo yhdellä käyntikerralla on maksanut itsensä takaisin.

Päätöksen vaikutti myös se, että haluan koronan keskellä myös tukea ko. yritystä, sillä oli surullista lukea Keravalla olleen leikkipuiston kohtalosta.

Lisäksi tutkin nettisivuja ja mielestäni siellä otettiin hygienia ja turvallisuus hyvin huomioon. 

Puistossa oli enemmän porukkaa kuin olin ajatellut, mutta ahdasta ei missään nimessä. Mihinkään ei tarvinnut juurikaan jonotella, vaan saimme vapaasti omassa rauhassa kulkea. 

Oli ihanaa kun Hugon serkkupoika lähti kaveriksi ❤️

Aiemmassa poiketen Hugo jännitti liukumäkiä, mutta kiipeily sujui sitäkin paremmin. Kyllä äiti sai juoksennella välillä perään. 

Uudestaan menemme kyllä piaan. Ja onneksi kokonainen kuukausi aikaa nauttia. Nyt kun säätkin ovat mitä ovat, niin tämä on mainio tapa purkaa energiaa. 

sunnuntain herkuttelua

Tänään vihdoin tein kaurakettuja, joita olen himoinnut monta viikkoa. Olen kuitenkin pyrkinyt rajaamaan maltillisen herkuttelun viikonloppuihin, niin jostain syystä ei vain ole tullut tehtyä.

Alkuperäinen ohje on täältä.

Surautin 1,75 dl kaurahiutaleita blenderissä jauhoksi. Lisäsin jauhoihin 1tl leivinjauhetta, 1 kananmunan, 1.5 dl maitoa, ripauksen suolaa, vaniljaa ja 1 rkl öljyä. Sekoitin kaikki yhteen ja paistoin nokareessa voita. Tällä ohjeella lettuja tuli kolme. 

Tavallisesti käytän vadelmahilloa, mutta koska sitä ei ollut kaapissa, muistin kesällä tekemäni lakkahillon!

 

Ai että, letut maistuivat hyvältä!

Ihanaa sunnuntaita! 

Koulutyöt painaa päälle

Nyt on ensimmäiset 15 opintoviikkoa takana. Niihin sisältyi yhden kokonaisuuden sisään kolme kurssia. Tämän lisäksi kävin vielä matematiikan valmentavan kurssin. Kaksi tenttiä ja yhden kurssin tehtävät palautettu. Vielä viikko huilia ja sitten alkaa uusi opintokokonaisuus. Ä

Viimeisenä palautin työnhakuvidon. Lykkäsin tämän videon tekoa niin pitkään kuin mahdollista. Sen tekeminen nimittäin oli ihan kamalaa! Tuli otettua noin 35 otosta, ennen kuin sain lopulta ihan hyvän otoksen. Noh, nyt se ainakin on tehty! Tenttien tuloksia sitten vaan odotellaan ja toivotaan vähintään 3 arvosanaa.

Matematiikan valmentavan kurssi meni läpi, mikä oli yllättävää, mutta tietysti iso helpotus!

Maanantaina on pääsykokeet ja marraskuun alusta alkaa viimeisen rutistus koulutehtävien kanssa. Sitten onkin aika keskittyä kunnolla perheen yhteiseen aikaan ❤️.  

Korvapuustipäivänä Kinuskipullia!

Aloin himoitsemani jo alkuviikosta pullaa, eikä mitä tahansa pullaa, vaan @Adabakes Kinuskipullia.

Noh, koska edellisestä leipomisesta on jo aikaa, niin lauantain vieraiden kunniaksi ajattelin pyöräyttää näitä testiksi ja ihaniahan niistä tuli! Näitä riitti seuraavallekin päivälle, joka sopivasti sattui olemaan Korvapuustipäivä. 

Pullataikinan päällä voita, Ceylonkanelia ja itse tehtyä suolakinuskia. 

Pitko rullalle ja vuokiin! Hieman kinuski tursusi välistä, mutta leikatulla palalla pyyhäisin palaan mukaan kinuskia ennen kuin asettelin ne vuokaan.

Ohje löytyy Instasta @adabakes, mutta jaan sen myös tähän. 

Pullataikina (n. 20 kpl)

2.5 dl maitoa

1pss kuivahiivaa 

1 dl sokeria 

1,5 tl kardemummaa 

0,5 tl suolaa

muna

75g voita

6-7 dl vehnäjauhoja 

Lämmitä maito n. 42 asteiseksi ja sekoita hiiva joukkoon. Lisää kardemumma, sokeri, suola, muna ja puolet jauhoista joukkoon ja sekoita. Lisää taikinaan loput jauhot vähitellen. Minulla ei mennyt koko 7 dl, olisinkohan käyttänyt yhteensä 6dl. Vaivaa taikinaa hetki ja lisää sulatettu voi. Tässä lisäsin vähän jauhoja ja vaivasin taikinaa n. 8min. Alkuperäisessä ohjeessa oli 15min. Anna kohota vedottomassa ja lämpimässä paikassa 30-45 min. 

Täyte 

2dl kuohukermaa 

2dl fariinisokeria 

0,75 tl sormisuolaa 

2tl Ceylonkanelia 

1 rkl sokeria 

50g voita

Keitä kerma ja fariinisokeri kattilassa ohueksi kinuskiksi n. 8min. Lisää sormisuola joukkoon. Kun taikina on kaulittu levyksi, levitä sulatettu voi taikinan päälle (minulla ei mennyt koko 50g, vaan ehkä puolet). Lisää kaneli ja sokeri sekä puolet kinuskista (loput laitetaan valmiiden pullien päälle). Rullaa pötkö kiinni ja nipistele saumakohta kiinni. Leiklaa n. 2,5 cm paloja ja laita ne vuokiin lappeelteen. Anna kohota. 20min liinan alla. Lisää n. 0,5rkl murutaikinaa pullien päälle ennen uuniin menoa. Paista 200 asteessa 15min. pullia ei voidella. 

Mururaikina

50g voita

0,75g sokeria

1,5 dl jauhoja 

1tl vaniljasokeria 

Nypi paloitellun voin sekaan sokeri, jauho ja vaniljasokeri. 

Kun pullat tulevat uunista, lisää päälle murutaikina ja loput kinuskit. Nauti!! ❤️

Pimeän pelko: opittua, perinnöllistä vai kuuluu kehitykseen?

Minä olen pienenä pelännyt pimeää. Se ei ole aikuisiälläkään laantunut, vaikka osaan järkeillä, ettei mörköjä ole olemassa. Tieto kuitenkin lisää tuskaa, sillä kaikkea muuta pahaa on, jolloin jopa toivoo, että ne möröt olisivat pahinta mitä voi olla.

En edelleenkään tykkää mennä ulos pimeällä, tai edes oman kodin yläkertaan jos olen jo alakerrassa nukkumassa (ja mies ei olisi kotona). Myös kaikki rasahdukset saavat minut pelkäämään ja mielikuvituksen laukkaamaan. Jos mielikuvitusta ei muuten ole, niin tällöin sitä kyllä löytyy. Mökillä olikin kiva käydä huussissa pimeän aikaan!

Mummo osti Joseph pupuyövalaisimen Hugolle kun hän syntyi ❤️

Meidän pallero huutelee yöllä pelkäävänsä, joten sen sijaan, että hän tulisi meidän väliimme, toinen meistä (nyt kuukauden ajan mieheni, kiitos selkäkipuni) menee Hugon lattialle patjalle ja unet jatkuvat sillä. 

Uni maistuu kun yövalaisin valaisee

Olen pohtinut tätä pelkäämistä. Pelkääkö oikeasti, vai olemmeko vahingossa syöttäneet tämän pelkäämisen hänelle. Osasiko hän itse sanoa pelkäävänsä vai sanotimmeko me "Pelkäätkö sinä? " tyyppisesti ja hänpä keksi, että näin saadaan äitiin tai isiin vauhtia. No, niin tai näin, nyt kokeilemme auttaako kunnon yövalo (ihanista ihanin) pitämään möröt loitolla. Hänkin kyllä kuuntelee kaikkia mahdollisia ääniä ja huutelee "Mikä se oli!??". Pahaksi onneksi pihan yksi ränneistä tiputtelee vettä hänen ikkunansa alla ja siitähän kuuluu kiva ääni aika kovaa. Sitä olemme kyllä käyneet ihmettelemässä ulkoa asti.

Luin, että tavallisesti pimeänpelko alkaa noin 3-4 vuoden iässä. Meillä se alkoi siis vähän aiemmin. Tärkeää on myös, että pelkoa ei vähätellä, senpä takia me olemme aina lohuttamassa ja kertomassa mistä eri äänet johtuvat. Tämän valon päällä pitäminen läpi yön (tai ainakin siihen asti, että toinen meistä menee hänen huoneeseensa nukkumaan) onkin tarkoitus olla turvana ja näyttää, ettei mitään pelättävää ole. Muutamana yönä Hugo onkin herännyt ensimmäisen kerran vasta 04-05 maissa, mikä on aika ihanaa. 

Välillä käy jopa niin hyvä tuuri, että pikkumies nukkuu koko yön heräämättä. Aika harvoin, mutta silti! Ja ilman vaippaa mennään myös öisin. Muutamat vahingot on sattuneet, mutta ne voi laskea yhdellä kädellä. 

Ihanaa viikonloppua ❤️

Kiirettä pitää

Ihan huomaamatta on kolmisen viikkoa mennyt edellisestä postauksesta. Tähän kolmeen viikkoon on mahtunut kiireitä opiskelun johdosta, mutta myös meidän ihana "kesäloma" viikko, joka minun koronapositiivisuudestani johtuen siirtyi kesästä syksyyn. Täysin en voi kiirettä syyttää, pieni laiskuus myös iski kirjoittamiseen. Tässä kuitenkin meidän kuulumisia. 

Koulu on ollut mielenkiintoista ja työtä vaativaa. En kyllä mitään muuta odottanutkaan, kun tälle tielle ryhdyin.

Kesälomaa vietimme Kouvolassa ihanien ystäviemme mökillä, Imatralla mieheni mummon luona ja Tampereella pyörähtäen. 

Mökillä parasta oli "uudet lelut" ja kun sai olla joka puolella menossa mukana.

Mustikat ja puolukat maistuivat itse kerättynä suoraa suuhun ❤️

isomummon apuri keräsi omenoita ämpäriin ja eksyi muutama suuhunkin!

Uudet leikkipaikat on ihan parhaita

Pääsimme Tampereelle ennen kovaa myräkkää. Hotellin ikkunasta se näyttäytyi meille vain tuulen huminana.

Lomaviikon aikanakin tuli istuttua kolmena iltana koneella etäluennolla. Matikassa toisen asteen yhtälöt ja erilaiset prosenttilaskut alkavat ehkä hieman palautua muistiin.

Koulusta huolimatta meillä oli ihanaa yhteistä aikaa ❤️. Uutta lomaa jo odotellessa. 

Alanvaihto pienen askeleen lähempänä

Kerroinkin keväällä, että minulla on aikomuksena hakea opiskelemaan vaihtaakseni ammattia. Valitettavasti kuitenkaan kevään yhteishaussa ei irronnut opiskelupaikkaa. Taisi jäädä matematiikasta kiinni, mikä ei sinänsä yllättänyt yhtään. Se ei todella ole koskaan ollut vahvuuteni. 

Mietin kesällä mitä vaihtoehtoja minulla olisi, sillä haluan edelleen opiskelemaan. 

Päädyin ilmoittautumaan avoimen ammattikorkean polkuopintoihin, jossa suoritan 30 opintopistettä syksyn aikana. 

Haen nyt käynnissä olevassa yhteisshaussa uudelleen, mutta jos en tälläkään kerralla pääse tutkinto-opiskelijaksi, teen toiset 30 opintopistettä keväällä ja haen väyläopiskelijoiden haussa (täytyy olla vähintään 55 op tehtynä vähintään 3 keskiarvolla, jotta voi hakea). Jos käykin niin hyvä tuuri, että saan opiskelupaikan kevääksi, on opintoja tehty silloinkin valmiiksi. 

Keittiönpöytä jää koulujuttujen alle hetkessä. Iltaisin oma rauha löytyy varastosta. 

Viikko takana opiskelua 

Opinnot ovat alkaneet vauhdikkaasti. Lähiopetusillat vaihtuivat Zoom ja Teams tunteihin Koronan vuoksi. Täytyy sanoa, että olen aika helpottunut tästä, sillä ylimääräinen matkustaminen jää pois ja voin tehdä opiskelun kotona. 

Miten opiskelu on lähtenyt käyntiin? Olen viikon kokemuskella kauhuissani siitä, miten jaksan ja saan yhdistettyä kokopäivätyön perheen ja opiskelun yhteen. Olen kuitenkin varma, että kaikki menee hyvin. Ihana mieheni tukee täysillä opiskelua ja ottaa iltaisin melkeinpä kokonaan vastuun Hugosta, jotta voin osallistua luennoille ja saan tehtyä tehtäviä. Myös minun äitini on luvannut olla lastenhoitoapuna. Apu on korvaamatonta ja olen suunnattoman kiitollinen, että tukijoukot ovat kunnossa. 

Luennot ovat olleet mielenkiintoisia, mutta kyllä täyttä työtä teettää tehdä itsenäisesti opintojakson tehtävät. Tärkeää onkin jaksottaa ja suunnitella tarkkaan miten opintojen tehtävät meinaa suorittaa, ettei kaikki kasaudu viimeiseen iltaan. 

Ihana opiskelukaveri jakoi tekemänsä "lukujärjestyksen" mihin on merkitty koulupäivät ja suositellut tehtävien dedikset. 

Ensi viikko onkin itseopiskelun aikaa ä, ennen kuin taas sauraavalla viikolla on niin sanotut lähiopetukset. Jaiks! Varsinkin kun kursseista pitäisi saada vähintään numero 3. 

Staycation - Hääpäivää viettämässä

Mikä ihana viikonloppu! Viimeaikaiset suunnitelmien peruuntumiset ja sairastelut eivät onneksi pilanneet tätä viikonloppua, kun juhlimme viidettä hääpäivämme.

Mieheni oli varannut meille Helsingistä St. George hotellista ihanan ullakkohuoneen ja syömään menimme ranskalaista ruokaa tarjoavaan Pastis ravintolaan. Tietystä syystä (Korona) emme ole päässeet käyttämään joululahjaksi saamaamme lahjakorttia, joten onneksi saimme pidennettyä päiväystä viikolla niin saimme samalla kertaa käytettyä sen. 

Facebook muistutteli ihanista tunnelmista viiden vuoden takaa ja silloinkin ilma oli yhtä täydellinen!

Viralliset hääkuvat otettiin Espoossa Träskendan puistossa. 

Koska olimme rentoutumassa Spa hotellissa, päätin hemmotella itseäni ja varasin ihanan vartalohoidon hotellista. Suosittelen kyllä käymään! Ihanan ammattitainen ja ystävällinen henkilökunta. Turvaväleistä ja hygieniasta huolehdittiin erityisen hyvin ja se näkyi. 

Hoidon jälkeen nautin muutaman lasin vettä ja lounge alueen ihania terveellisiä herkkuja. 

Olemme ottaneet tavaksi pienen irtioton hää- ja ystävänpäivisin. Se kyllä piristää mieltä ja saa silloin viettää kiireetöntä yhdessäoloa. Toki pientä rakasta oli ikävä, mutta hänkin nautti mummun hoivissa ja sai samalla leikkiä mummun naapurissa asuvan serkun kanssa mielin määrin. ❤️

Ja täytyy myöntää, oli taivaallista saada nukkua 12 tunnin yöunet! 

pieniä otteita meidän menusta. Oli mielettömän herkullista! 

Kipu yllätti

Tässä on ollut jonkin aikaa some hiljaisuutta. Meillä on ollut aika kiire ja olen myös halunnut keskittyä Hugoon. Illat menee niin super nopeasti ja illoista on ihana nauttia.

Toinen syy jaksamattomuuteen on ollut viime viikolla alkanut vihlova kipu alaselässä, joka vetää takareittä pitkin nilkkaan asti. Oikeastaan vain seistessä tai kävellessä rauhallisesti kipua ei juuri tunnu. Kaikkein pahin on autosta nouseminen. 

Viime viikolla olin töissä, mutta kipu alkaa sen verran väsyttämään, että olen tämän viikon ainakin sairaslomalla. Toivottavasti ensi viikolla pääsisi normaalisti töihin. Sain terveyskeskuksesta ajan fysioterapeutille ja kävinkin siellä keskiviikkona. 

Sain erilaisia liikkeitä kotona tehtäväksi ja kehotuksen liikkua rauhassa. Sain myös vinkin käyttää jääpussia kipeän kohdan alla ja se auttaakin lieventämällä kipua hetkellisesti. 

Tänään kävin aamulla vesijuoksemassa, mutta 20 minuutin kohdalla totesin, että se riitti. Olen kuitenkin toiveikas, että kipu pikkuhiljaa alkaa hellittää. 

Sillä välin minulla on oma hoitaja, joka haluaa tulla lohduttamaan ❤️

Suussasulavat kakut

Tällä viikolla olen ehtinyt leipoa kaksi kakkua. Ensimmäisellä ilahdutin työkavereita, kun keskiviikkona tuli täyteen 10 vuotta vakitusessa työsuhteessa (ai kamala miten aika rientää!!).

Halusin hyödyntää sesongin mukaan keräämiäni mustikoita ja niinpä päätin kokeilla ensimmäistä kertaa mustikkamoussea. Koska alkuviikko meni aika väsyneesti Hugon levottomien öiden vuoksi, en jaksanut tehdä kakkupohjaa. Tällöin moussekakku on nopea ja herkullinen vaihtoehto! Mustikan kaveriksi yhdistin varman valkosuklaamoussen. Päälle intouduin kokeilemaan uutta tuttavuutta eli vaahtikarkkivaluman.

päälle vielä tuoreita mustikoita ja vaahtokarkkeja, Nam!

Toinen kakku juhlisti mieheni syntymäpäiviä. Tähän sopi hyvin mansikkamoussea sisältävä täytekakku, jossa kermapäällisen lisäksi vaahtokarkkivalumaa. 

Kakku oli samettisen pehmeää ja ihanan raikas. 

Mousset teen periaatteessa aina saman kaavan mukaan. 

* 200g tuorejuustoa 

* 2dl kuohukermaa 

* 2,5 dl sosetta

* 3 - 4 Liivate lehteä 

Ripaus sokeria, vanilja sokeria ja 1rkl vaniljakreemijauhetta (jämäköittöä seosta) 

Valkosuklaamousse:

• 150 g tuorejuustoa
• 0,5 dl sokeria
• 1 tl vaniljasokeria
• 2 dl kermaa
• 200 g valkoista suklaata

Mustikkamousse:

• 200 g maustamatonta tuorejuustoa
• 0,5 dl sokeria
• 1 tl vaniljasokeria
• 5 liivatetta + tilkka vettä
• 2 dl kermaa
  300 g soseutettuja mustikoita

Vaahtokarkkivaluma 

1dl kuohukermaa 

100 g vaahtokarkkeja 

Elintarvikeväriä

Kiehauta kerma, ota pois liedeltä ja lisää vaahtokarkit. Sekoittele kunnes ne ovat sulaneet. Lisää halutessasi elintarvikeväriä. Anna hetki jäähtyä ja jämäköityä. Laita pursotinpussiin tai - pulloon. Aloita valuma reunoista ja tee sen jälkeen keskusta (jos teet koko kakun päällisen sillä). Itse tein tällä kertaa vain reunat. 

Mansikkamoussen ohjeen otin suoraa Suklaapossun sivuilta. Ai että se oli hyvää!! 

Ystävän babyshowerit - vauvakuumettako?

Viikonloppuna pääsin osallistumaan pitkäaikaisen ystäväni vauvajuhliin. Viikonloppu oli ihanan helteinen (toki tuleva äiti ei helteestä ihan niin paljon nauttinut) ja sää oli oivallinen pitää juhlat ulkona.

Nyyttäri periaatteella toimme tarjottavat ja vielä lahjasi tuleva äiti sai ihanan hempeän vaippakakun sekä lahjakortit Suhk mamaan ja Vauvatalo Johannaan.

Minulla oli hyvä syy pitkästä aikaa leipoa ja ilmoitinkin että mielellään teen kakun. Koska tuleva äiti sanoi tuossa yksi päivä, että hän himoitsee suklaata, oli itsestään selvää, että kakun välistä löytyy sitä.

kokeilin ensimmäistä kertaa vaahtokarkkivalumaa.

Ihanat marengit ❤️

Kyllä pieni vauvakuume nostaa päätään tällaisissa ihanissa juhlissa, sekä silloin kun pääsee pientä vauvaa katsomaan. Meilläkin on useaan otteeseen puhuttu, mitä jos.. Eihän sitä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan ❤️.

Vegaaninen bolognese

Hyvin maustettu kasvisruoka on todella hyvä. Tämä kuitenkin vaatii sen, että se on tehty hyvin ja siinä oikeesti on riittävästi mausteita. Minä en kuitenkaan useimmiten onnistu syystä tai toisesta maustamaan kasvisruokia riittävästi, joten kasvisruoat tuppaavat olemaan melko mauttomia. En myöskään osaa loihtia oikeastaan mitään omasta päästä ilman reseptiä. 

Nyt kuitenkin sattui niin, että parempi puoliskoni googlaili minulle vatsa-ystävälistä ruokaa ja haki kaupasta ainekset Linssi bologbesiin. Olin hieman skeptinen ja varsinkin kun mieheni yleensä liputtaa liha tai kalaruoan nimeen. Mutta tämä ruoka oli oikeasti todella hyvää!! Ja lisättäköön, edullista, verrattuna liharuokiin.

 

 

Reseptin löydät täältä.

Minä käytin valmiiksi liemessä olevia linssejä, mutta aivan varmasti kuivatut sopivat myös kun vaan saavat tarpeeksi nestettä. 

Reseptistä poiketen, en laittanut balsamiviinietikkaa ja spagetin vaihdoin fusiliin niin meidän taaperonkin oli helpompi sitä syödä. 

Ihana viikonloppu

Nyt on lomat lomailtu ja pikkuhiljaa palattu takaisin töihin ja päiväkotiin. Koronakaranteeni varmasti toi osaltaan sen, että ainakin Hugo tuntui kaipaavan muiden lasten seuraa ja vilkkaampaa menoa.

Meillä paluu arkeen sujui hyvin, eikä mitään ongelmaa päiväkotiin jäämisessä ollut. Ennemminkin minulla tuntui olevan vaikeuksia orientoitua takaisin töiden pariin. Onneksi elokuu tulee olemaan Hugolle pehmeää laskua, kun välillä saa pitää mummola-päivää.

Olimme jo pitkään puhuneet, että lomalla mennään käymään bussi-metro-raitiovaunu - retkellä. Noh, lomalla sitä emme pystyneet toteuttamaan, joten vihdoin nyt ensimmäisen työviikon ja viikonlopun kunniaksi lähdimme koko perheen voimin Helsinkiin toteuttamaan tätä pienen pojan unelmiapäivää. Mukaan saimme myös mummon, Arton, kummitädin ja Miikan. 

Kohokohta oli näiden kulkuneuvojen lisäksi Helsingin Korjaamolla sijaitseva Ratikkamuseo. 

Oli jännittävää saada oma lippu, jonka sai leimata (tästä tuli suuri aarre) 

Hevosten vetämä avomallinen vaunu

Lipunmyyjänä oli hauskaa

Vaikka museo ei ollut suuri ja kuudesta ratikasta vain kolmeen pääsi sisään, oli pikkumiehelle kaikki niin ihanaa ja jännittävää, että saimme museoon kulumaan yli tunnin.

Olipa hauska kokemus itsellekin. Museossa pyöri muutama tietoisku ratikoista, joita oli hauska katsoa. Oli myös huvittavaa nähdä museossa vanhat leimattavat kymmenen kerran pahviset bussi/ratikkakortit joita leimataan. Niin se aika rientää. 

Museossa oli ihanan väljää ja saimmekin olla ensimmäisen puolituntia ihan vaan oman porukan kesken. Suosittelen kyllä käymään!