Havaintoja äidin aamusta

Viikonloppuisin meillä on jaettu aamut niin, että toinen nousee tarvittaessa yöllä hakemaan pojan meidän väliin ja toinen sitten nousee pojan kanssa aamulla. Meillä kun aamut voivat alkaa 06 ja 08 välillä, olemme kokeneet tämän järjestelyn toimiviksi ja näin koitetaan taata molemmille edes yksi pidempään nukuttu aamu viikossa.

Noh, tämä on kiva järjestely ja vaikka en nukkuisi enää Hugon heräämisen jälkeen (kuten sunnuntai aamuna), on kiva hetki pötkötellä sängyllä. Tuona aamuna luin uutiset ja selailin muutamaa nettikauppaa. 

Takaisin asiaan, eli järjestely on kiva, mutta nyt muutaman viikon omalla tutkimuksella olen huomannut, että vaikka mies ja laspi ovat yläkerrassa puuhaamassa, niin meidän kissa tulee tasan joka kerta mellastamaan ala. Raapii ovia (ei makuuhuoneen joka on auki), maukuu sängyn vieressä ja kävelee pällä hakien rapsutusta. 

Entä mitä tapahtuu kun mieheni vietää ansaittua vapaata aamuaan nukkuen? No, hän kyllä saa nukkua ja kissaa ei näy missään. Kissamme ei ole mitenkään erikoisesti minun perääni, joten sillä tämä ei selity. Ehkä kissa on sitä mieltä, että kun muu perhe on hereillä, minunkin kuuluu olla. Tai vähintään antaa hänelle rapsutusta. 😅

Arkisin aamut alkavat samalla kaavalla, oli Hugo kuinka väsynyt tai syvässä unessa, herää hän minuutin sisällä siitä kun minä nousen.