Uhma on tehnyt tuloaan jo useamman kuukauden, se alkoi hivuttautua taaperomme käyttäytymiseen loppuvuodesta ja on salakavalasti lisääntynyt hiljattain.
Nyt näin korona aikaan, jolloin pitäisi vietää aikaa enemmän vain perheen kesken ja välillä pidempiä aikoja sisällä ja mahdollistaa isille etätyöt, on saanut sisäisen monsterin Hugolla heräämään oikein kunnolla.
Läpsäisyt ja raapiminen kasvoista tapahtuu yleensä aina yht'äkkiä ja ilman sen suurempaa varoitusta. Joka kerta otamme kädestä kiinni ja sanomme napakasti, ettei saa lyödä. Toistaiseksi melkein aina Hugo vain nauraa. Onneksi tilanteita ei ole paljon per päivä, eikä aina päivittäinkään, mutta toivottavasti tapa saadaan nopeasti kitkettyä. Helpottavaa on, että kavereiden kanssa ei ole tätä ongelmaa.
Kun puuhailemme aktiivisesti yhdessä kotona, on tällaisia tilanteita huomattavasti vähemmän. Eilen illan aktiviteettina oli pullan leipominen. Oli ihana seurata kuinka Hugo oli ylpeä omasta osaalistumisestaan sekoitukseen ja taikinan vaivaamiseen. Lopuksi hän ilmoitti, että leivotaan sämpylöitä. Mistähän se idea tuli? Ehkä mummolassa on ollut puhe. Joka tapauksessa ajattelin, että seuraavaksi kokeilemme sitten sämpylöitä. Ehkäpä jo tällä viikolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti