Kevät on kyllä ihanaa ja ihmeellistä aikaa. Vaikka maailman meno myllertää, luonto heräilee samoin voimin kuin joka vuosi. Vaikka olen ehdottomasti kesä-ihminen, on kevät aivan ihastuttavaa aikaa.
Talvi kun ei ollut hääppöinen, pikemminkin puolivuotta kestävä marraskuu, on erittäin piristävää ja tervetullutta nauttia perheen kesken luonnon ihmettelystä.
Minä kammoksun ötököitä, mutta pienen ihmetteliän kanssa sekin sujuu. Muurahaiset eivät ole onneksi inhokkilistan kärjessä. Niiden vipellystä Hugo jaksoi katsoa minuutti tolkulla.
Minusta on tärkeää, että lapseni oppii nauttimaan luonnosta ja sen tarjoamasta aktiviteetista. Meidän oma HopLop löytyykin lähimetsästä. Kun vaivautuu vähän syvemmälle tutkimaan, löytyy ihania kallioita jonne kiivetä ja jonne voisimme mennä retkelle eväiden kanssa. Hugo osaakin aika ketterästi liikkua, eikä ihan heti kaadu joka juurakon jälkeen.
Olen itse kasvanut lähellä luontoa ja takapihaltamme pääsi suoraa metsään puuhamaan. On ihana voida tarjota Hugolle samaa.
Lähi ojassa olikin yllätys, sieltä löytyi kolme rypästä sammakonkutua. En ole vuosiin enää ojissa sitä nähnyt. Omassa lapsuudessa sitä oli paljon ja sitä kerättiin purkkiin. Nyt vaan toivoo, että se vähä mitä on, saa olla rauhassa.
Espoo on kyllä ihana paikka asua, kun luontoa vielä on lähellä. Näimmepä vielä rusakon pomppivan kävelytien toisella puolella pensaikossa. Rusakko päästi meitä vähän matkaa lähestymään, ennen kuin käännyimme ja annoimme sen olla rauhassa. Saattaapa joskus peura tai pari käyskennellä aamu- tai ilta varhain meidän takapihalla. Tiedän kyllä, että ne voivat olla kauhea riesa ja levittää punkkeja. Siltikin on upeaa saada elää näin lähellä luontoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti