lauantai 28. syyskuuta 2019

Perhepeti vai oma sänky, näin meillä

Tämä aihe varmasti puhututtaa jokaisessa lapsiperheessä. Mikä on omalle perheelle paras muoto nukkua?
Nukkuuko vauva/taapero vanhepien vieressä, omassa pinnasängyssä, sivuvaunussa vai missä? Onko sängyn paras paikka vanhempien huoneessa vai mahdollisesti omassa huoneessa ja milloin on paras tai helpoin aika siirroille?
Tästä aiheesta kuulen enemmän kuin miellään vertaistukea ja vinkkejä!

Nukkuminen vauva aikana

Aluksi Hugo nukkui meidän välissä unipesässä. Koin tämän turvallisimpan vaihtoehtona. Vaikka sanotaan että äiti osaa nukkua varovasti vauvan vieressä, en halunnut ottaa riskiä, että kierähtäisin Hugon päälle.

Meillä nukuttiin vauva-aikana hyvin. Heräilyä oli 1-2 per yö. Tuntui ihanalle, että pääsääntöisesti sai nukkua paljon.

Neljän kuukauden ikäisenä matkustimme ensi kertaa Hugon kanssa siskoni luo Englantiin. Kun sieltä palasimme, oli luontevaa laittaa Hugo nukkumaan omaan sänkyyn omaan huoneeseen. Se siirto meni täydellisesti. Välillä täysiä öitä ja hän nukahti aina itsenäisesti. Kaikki meni kuin oppikirjasta.

Sitten koitti se päivä kun meidän vauva lähti liikkelle ja alkoi nousta seisomaan.
Siitä alkoi meidän perheen painajaismaiset yöt. Enää ei oma sänky kelvannut. Ei tullut kuuloonkaan että olisi itsekseen jääty nukahtamaan.

Alkoi vaihe, jossa vanhemmat vuorotellen roikkuivat pinnasängyn laidalla ja odottivat, että vauva nukahtaa. Jos koetit lähteä, alkoi kova itku. Sitä oppi hiipimään, ryömimään ja konttaamaan hiljaa huoneesta pois ettei vain herätä vauvaa. Vaihetta kesti 8kk.. Aina ei ollut hankalaa, mutta täysiä öitä ei enää ollut kuin erittäin satunnaisesti.

Kun pääsimme muuttamaan uuteen isompaan kotiimme, Hugon unet paranivat. Vieläkään ei kyllä nukuta täysiä öitä. Olen luopunut yrityksestä, että koko yö nukutaan omassa sängyssä. Otamme Hugon meidän viereen kun hän keskellä yötä herää. Näin me saamme miehen kanssa edes osan yöstä nukuttua. 

Huomattava parannus on kuitenkin tapahtunut. Ja se on nukkumaan meno.

Meillä on tietty rutiini; iltapala, hyvää yön toivotukset toiselle vanhemmalle (ja ovikellolle, palohälyttimelle, kissalle, kellolle, portaikon tauluille ja lämpömittarille😅), hammaspesu, iltasatu, unilaulu (meillä on aina laulettu hämä-hämähäkkiä) ja hyvän yön toivotukset. Sitten poistumme huoneesta ja taapero nukahtaa sinne itsenäisesti.

Tämän asian kanssa on aktiivisesti tehty töitä noin vuoden. Ja nyt huomaa että kyllä kannatti. 

Tänään meillä kuitenkin tuli muutos sänkyyn. Siitä poistettiin laita. Vauvan pinnasängystä tuli taaperon sänky.

Suurin syy tähän muutokseen oli se, että kolmen päivän ajan Hugo on koettanut kiipeillä sängystä pois. 

Tämä ilta ei mennyt ihan niin hyvin kuin muut illat. Hugo oli itkuinen, eikä meinannut rauhoittua millään. Nukahtamisen meni tunti, huoneessa tuli ravattua noin 10 kertaa. Oletan, että tämä johtui muutoksesta sänkyyn. Olen varautunut, että yö on levoton ja hän herää normaalia aiemmin ja tulee meidän viereen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti