Miten söpöt nämä pienet hokkarit olivatkaan!
Itku meinasi tulla, mutta vain sen aikaa kun laitettiin luistimet jalkaan. Voi sitä ihmetystä kun mentiin jäälle.
Pikkuisen totisena isin sylistä katsellaan.
Kovasti nauratti aina kun jalat olivat lähteä alta. Pikkuisen sitä koitettiin myös tepsutella, mutta enemmän luistimet vetivät tyhjää ja Hugo etuvetoisesti.
Montaa minuuttia emme ensimmäisellä kerralla olleet, jotta kokemuksesta jäisi varmasti hyvä mieli. Nauruun ja muiden luistelijoiden ihmettelemisen oli hyvä lopettaa. Ehdottomasti menemme pian uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti