Äitiys on ollut itselle juuri sellaista kuin olin kuvitellutkin, haasteineen kaikkineen. Vaikka tiesin, että oma ja parisuhdeaika tulevat olemaan kortilla, on se kuitenkin yllättänyt aika ajoin, sillä odotusaikana se ei käynyt mielessäkään. Meillä oli selvät sävelet raskausaikana, että kun vauva on syntynyt, tulee isä töiden jälkeen kotiin, jotta minä pääsisin kävelylle tai muuten hetkeksi tuulettamaan päätäni. Noh, kaikki ei todellakaan mennyt kuten suunnittelimme. Mies olikin väsyneempi kuin ajatteli olevansa, joten hän halusi myös levätä tai käydä lenkillä.
Kaveripiirissäni alkaa olla paljon lapsia ja osalla onkin enemmän kuin yksi. Siinä alkaa pohtia omaa parisuhdetta ja aikaa kuinka ajatteli vain itseään tai kumppania. Nyt keskipisteenä on ja pitääkin olla lapsi tai lapset. Mutta kuinka huolehtia tarpeeksi parisuhdeajasta ja mikä on ylipäätään tarpeeksi?
Vauvan synnyttyä elimme omassa vauvantuoksuisessa kuplassamme, mutta sitten tuli aika kun kaikki toisessa ärsytti. Riidan aiheet kasautuivat. Kotona oli liian sekaista, pyykit laittamatta, molempia väsyttää ja nälkäkin olisi.
Kuinka hoitaa parisuhdetta
Ainakin minä itse olen jo jonkin aikaa tietoisesti halunnut hoitaa parisuhdettani. Koetan huomioida puolisoa jollain mukavalla tavalla. Esimerkiksi tuon kaupasta jotain mistä tiedän hänen pitävän, siivoan tai teen ruokaa, jotta olisi mukava tulla töitä kotiin.
Kodin Kuvalehdellä oli hyvä artikkeli koskien parisuhdetta ja kuinka löytää taas kipinää. Artikkelin voit lukea tästä.
Yhteistä aikaa meillä on onneksi pääsääntöisesti joka ilta, kun laitamme lapsen nukkumaan. Katsomme yhdessä televisiota ja onkin hyvä että meillä on suht sama maku ohjelmien suhteen.
Yhteistä aikaa kahden kesken ei ole rajattomasti, enkä kyllä kaipaakkaan mitään erityistä. Edellä mainittu telkkarin katsominen yhdessä iltaisin ja se ihan tavallinen perhearki kelpaa oikein hyvin. Mutta kyllä yksin tai yhdessä on kiva päästä tuulettumaan aika-ajoin.
Olen kokenut huonoa omatuntoa siitä, että mieheni kanssa pyydämme isovanhempia ottamaan Hugon yökylään, jotta pääsemme viettämään ystävien kanssa aikaa tai vaalimaan parisuhdetta. Toki tästä ei pitäisi tuntea huonoa omatuntoa, sillä aina molemmat osapuolet; mummo ja lapsi ovat nauttineet yhteisestä ajasta.
Kun menen yksin ystävieni kanssa tuulettumaan ja mieheni on poikammekanssa, teen sen hyvällä mielellä. Onhan lapsi toisen vanhempansa kanssa, joka on aivan yhtä tärkeä ja kykenevä huolehtimaan kaikista tarpeista.
Olen nimittäin törmännyt niihinkin keskusteluihin, että ihmetellään miten äiti voi lähteä ulos kun on pieni lapsi, tai puolisoa pitäisi kauheasti kiitellä lapsen hoidosta. Miksi ihmeessä pitäisi kiitellä hoidosta? Isä on lapsen vanhempi, ei lastenhoitaja!
Toki usein kiitän miestäni siitä, kuinka ihana isä hän lapsellemme on. On ihana kasoa kuinka nämä kaksi leikkivät ja hassuttelevat yhdessä. Olen onnekas!
Allekirjoitan täysin ajatuksen "Kun parisuhde voi hyvin, lapsikin voi hyvin."
Päätimme jo raskausaikana, että emme laita parisuhdetta tauolle ruuhkavuosien ajaksi. Onneksi tämä päätös on pitänyt, vaikka ei aina itsestään selvää tai helppoa. Kyllä vajaaseen kahteen vuoteen on mahtunut vaikeitakin aikoja, mutta yhtä köyttä vetäen ne selvitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti