Olo on ollut toisen kolmanneksen aikana enimmäkseen hyvä, mutta töissä välillä käy rankaksi kun ei pysty lepäämään taina tarvittaessa.
Pikkuhiljaa heikotukset on tulleet takaisin ja alkuun epäilin tämän johtuvan raskausdiabeteksesta, mutta nyt kun mittailen sokeriarvoja, ne on kuitenkin tosi hyviä.
Tyttö kasvaa ja on tosi aktiivinen. Varsinkin kun on kyljellään niin alkaa potkujen sarja. Tai kun on käynyt kävelyllä ja pääsee lepäämään. Olenkin nyt koettanut käydä vähintään 4 kertaa viikossa 30-40 minuutin kävelyllä ja edes kerran viikossa lihaskuntoa.
Esikoista odottaessa tykkäsin käydä tosi paljon uimassa, ja siksi harmittaakin että hallit ovat kiinni. Tuskinpa niitä avataankaan ennen kesää.
Touko- ja kesäkuulle on varattuna synnytystapa arviointi sekä imetysohjaajalle käynti. Koen nämä itselle tosi tarpeellisiksi, sillä vaikka synnytyspelko ei ole niin voimakas kuin ensimmäisellä kerralla, on pelko lapsen puolesta olemassa. Ja tuo imetys on jo ihan oma lukunsa. Koen, että se epäonnistui ihan täydellisesti, vaikka osittainimetin noin 5-6 kuukautta. Oli se taival tuskainen alusta loppuun.
Vauvasta puhutaan Hugon kanssa paljon päivittäin. Hän kyselee paljon, haluaa katsoa omia vauvavideoita, suunnittelemme yhdessä mitä hän voi vauvalle opettaa ja miten auttaa kun vauva syntyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti