sunnuntai 31. tammikuuta 2021

Päiväunet, taakse jäänyttä elämää?

Päiväunia ei ole meillä melkein koskaan nukuttu kovin kauaa yhtä jaksoa. Ei edes vauva aikana. Muistan kuinka haikeana kuuntelin ystävien ja tuttujen kokemuksia, kun vauva nukkui 2-3 tuntia päiväunia. Siinä sai itse puuhailla omia juttuja tai vain lepäillä.

Meillä oli toisin. Hugo nukkui sen aikaa kun olimme vaunulenkillä, mutta heräsi alle 5 minuutin kuluttua siitä kun vaunut pysähtyivät. Sisällä ei nukkunut puoltatuntia kauempaa yhtäjaksoisesti. 

Vuoden ikäisenä olin ihan hämmästynyt kun unet  päivällä joskus kestivät yli tunnin. Huolestuin alkuun kun Hugo nukkui yli kaksi tuntia! 
Kun väsyttää, ei se katso aikaa tai paikkaa. Kuva 2019 ❤️

Kaksi tuntia unet kestivät viime aikoihin asti. Viime viikkoina kotona unille meno on ollut yhtä taistelua ja väsynyttä vääntöä. Päiväkodissa uni on tullut ilman ongelmaa ja unet ovat kestäneet tunnista kahteen. Illat ovat kuitenkin olleet hankalat ja uni on tullut vasta 22 jälkeen. Aamulla tietysti poikaa väsyttää ja kierre on valmis.

Tällä viikolla oli päiviä, kun päiväunia ei nukuttu ollenkaan. Lopputuloksena on ollut ihania iltoja, kun nukkumaan on menty rauhassa ja Hugo on nukahtanut 20.30 menmessä. 

Taitaa siis meidän perheen ison pienen pojan päiväunet olla ohitse. Haikein mielin jätän viikonloppujen pienen oman ajan taakse. Pitää kehittää perheen yhteinen pieni lepo tai lukuhetki, jotta päivään tulee pieni rauhoittuminen. Tai jos uni sattuukin tuleman, ei se haittaa. Katsotaan miten sitten sujuu kun vauva kesällä syntyy. 

Rakas 5 päivän ikäisenä 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti